Yhteen hiou­tu­neet

Ella Murtomäki, 16, heittää oikean jalkansa jumppasalin penkille ja taipuu spagaatiin lattialle. Leena Vallo, 17, kiertyy keskispagaatistaan vatsalleen ja taas takaisin ylös. Vierestä seuraajalle tulee heti selväksi ainakin yksi ominaisuus, jota kaksikon laji, kilpa-aerobic, vaatii: ällistyttävää notkeutta.

Leena Vallon (vas.) ja Ella Murtomäen lajissa vaaditaan notkeuden lisäksi voimaa.
Leena Vallon (vas.) ja Ella Murtomäen lajissa vaaditaan notkeuden lisäksi voimaa.

Ella Murtomäki, 16, heittää oikean jalkansa jumppasalin penkille ja taipuu spagaatiin lattialle. Leena Vallo, 17, kiertyy keskispagaatistaan vatsalleen ja taas takaisin ylös. Vierestä seuraajalle tulee heti selväksi ainakin yksi ominaisuus, jota kaksikon laji, kilpa-aerobic, vaatii: ällistyttävää notkeutta.

Mutta tehdäänpä ensin selväksi se ero.

"Kilpa-aerobicilla ei ole mitään tekemistä kuntoaerobicin kanssa, jota harrastetaan ryhmässä ohjaajan johdolla. Eroa joutuu usein selittelemään. Tämä on siis nimenomaan laji, jossa kilpaillaan", Vallo selvittää.

Oulun Naisvoimistelijoiden tytöt aloittivat kilpa-aerobicin viitisen vuotta sitten. Sitä ennen taustalla oli jo telinevoimistelua, tanssia ja monia muita liikuntalajeja. Nyt aika ei riitä enää muuhun kuin omaan lajiin ja koulunkäyntiin.

"Treenit on kuusi kertaa viikossa. Tällä hetkellä tähtäimessä ovat kevään kisat, joihin hiotaan koreografiaa. Lisäksi treenataan muun muassa ponnistusvoimaa ja käydään kuntosalilla", tytöt summaavat.

"Ja kotona sitten vielä liikkuvuusharjoitteita", kaksikon valmentaja Marja Nissilä katsoo valmennettaviinsa merkitsevästi hymyillen. Tyttöjen ilmeistä näkee, että omaehtoiset harjoitteet saattavat joskus jäädä vähemmälle.

Vaikka pääosin omaehtoisesti tytöt treenaavat muutenkin. Valmentaja on jättäytymässä vähitellen taka-alalle, sillä kaksikko suunnittelee jo itse koreografiansakin.

Puolen vuoden harjoittelu tiivistyy minuutin ja neljänkymmenenviiden sekunnin ohjelmaan.

Aiemmissa kisoissaan Vallo ja Murtomäki ovat olleet osa kolmen hengen joukkuetta, mutta nyt kevään kisoihin lähdetään parina. Se vaikuttaa koreografiaan, josta jäävät luonnollisesti pois ainakin näyttävät nostot.

"Vaikka ei ohjelmaan muutenkaan saa liittää mitään cheerleader-tyyppisiä vaikutteita, säännöt ovat tiukat", Vallo korostaa.

Uuden arviointijärjestelmän mukaan lajissa kisataan viidessä luokassa, joista tytöt ovat nyt saavuttaneet neljännen. Seuraavaan luokkaan noustakseen kaksikon on saavutettava tietty määrä pisteitä ohjelman eri osa-alueissa, joita ovat tekniikka, taiteellisuus ja vaikeus.

Ohjelman liikkeet parin on suoritettava tismalleen samanaikaisesti ja samalla tavoin.

"Kyllä me tässä viiden vuoden aikana ollaan aika hyvin yhteen hiouduttu. Yhtenevät liikkeet asettavat tietysti haasteita, koska molemmilla on vahvat ja heikot puolensa, ja myös ne heikot pitää saada toimimaan. Tuomareille ei riitä, että toinen tekee liikkeen hyvin ja toinen sinne päin. Mutta kaveri on aina tsemppaamassa", tytöt vakuuttavat.

Kilpa-aerobic on hyvin fyysinen laji, jossa vaaditaan notkeuden lisäksi erityisesti voimaa. Yhden käden punnerrukset ja vaativat staattiset pidot eivät onnistu ilman kovaa harjoittelua. Koska kilpa-aerobic on juuri tässä mielessä enemmän aikuisten kuin nuorten laji, ovat tyttöjen tavoitteetkin jossain tulevaisuudessa.

"Ensin tietysti halutaan nousta sinne vitosluokkaan. Joskus olisi myös hienoa päästä edustamaan joissain arvokisoissa."

KATI VALJUS

Ilmoita asiavirheestä