Kevät keikkuen tulevi.
Vanha sanonta osuu tänä keväänä oikeaan – ainakin liikenteessä kulkijan näkökulmasta touhu on ollut melkoista keikkumista.
Nyt tiet ovat jo melko lailla sulat ja vapaat kuljettaviksi sekä autoilijoille että pyöräilijöille ja tietenkin myös jalankulkijoille. Voi sitä liikkumisen riemua.
Toisin oli vielä vajaa pari viikkoa sitten, kun lämpö kohosi sen verran, että tienpinta sai loskaisen kuorrutteen. Tämä aiheutti paljonlaisesti ongelmia erityisesti kevyelle liikenteelle. Oli riemu kaukana.
Oulussa jäätynyt loska muutti tavanomaisen työmatkapyöräilyn monin paikoin extreme-lajiksi. Urat heittelivät pyöräilijää minne sattuu.
Oulun polkupyöräilijät ry:n puheenjohtaja Pasi Haapakorva otti asiaan kantaa Kaleva.fi:n jutussa. Hän ihmetteli, miksi pehmennyttä pintaa ei käydä poistamassa lämpimän aikaan.
Erittäin hyvä kysymys.
Kun loska jää tielle ja yöpakkanen jäädyttää sen, on pyörätie tämän jälkeen jopa vaarallinen.
Yleisten väylien ei pitäisi olla vaarallisia. Se on minimivaatimus. Kovin kohtuuton vaatimus ei ole sekään, että kaikki kulkuväylät olisivat käytettävässä kunnossa kevään tullessakin.
Asiaan otti kantaa Twitterissä myös Oulun kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Jenni Pitko (vihr.), joka totesi, että Oulussa on vielä paljon kehitettävää loskan poistamisessa.
Pitko otti esiin tärkeän näkökulman: pyöräteiden kunnossapidolla on hyvin suuri merkitys ihmisten arkiaktiivisuuteen ja liikkumisvalintoihin.
Nyky-yhteiskunnassa pitäisi kaikin tavoin pyrkiä helpottamaan ja lisäämään liikunnallisuutta ja vähäpäästöistä tai päästötöntä liikkumista.
Ihan relevantti pointti on sekin, että kaupungissa pyörä on usein autoa kätevämpi kulkuväline. Sille ei ole vaikea löytää parkkipaikkaa eikä se häviä nopeudessakaan autolle.
Tästä huolimatta autotiet ovat ne, joihin ainakin maallikon silmin panostetaan. Pyörätiet jätetään helposti oman onnensa nojaan. Eikä tämä tietenkään koske yksin Oulua, jossa sentään osa pyöräteistä on kohtuullisella hoidolla.
Helppoa ei keväällä ole ollut autoilijallakaan. Kotikaupungissani Nivalassa keskustaajaman kadut olivat viikon verran siinä kunnossa, ettei niillä ollut helppo ajaa edes korotetulla maavaralla.
Loska tukki väylät pahoin, eikä kunnossapidosta näkynyt havaintoakaan.
Samoilla teillä olisi pitänyt pystyä kulkemaan myös pyöräilijöiden ja kävelijöiden. Mission impossible, mahdoton tehtävä.
Ehkä häpeällisin paikka oli Linnustajantie, jonka vieressä on vanhusten asuntoja. Ja tie päiväkausia kulkukelvoton.
Eikä kaikkien kaupungin kiinteistöjen pihojakaan ollut aurattu. Samaa sohjoa ja jäistä uraa tiet ja parkkipaikat.
On ihan ymmärrettävää, että taakse jäänyt talvi aiheutti kunnossapidolle isoja haasteita. Rahaakin teiden hoitaminen luonnollisesti vie, ja varat ovat tunnetusti joka paikassa kortilla.
Ilmasto voi kuitenkin olla menossa siihen suuntaan, että epänormaalit olosuhteet ovat pian normaaleja. Siksi kunnossapidon haasteisiin pitäisi ja kannattaisi tarttua topakasti nyt heti.
Kulkuväylät ovat yhteiskunnan perusinfrastruktuuria, joka koskettaa lähes päivittäin meitä kaikkia. Kunnossapitoon on siksi syytä panna tarpeeksi paukkuja – vaikka se maksaakin.