Tanja Poutiaisen herätyskello rämähti soimaan laskiaistiistaiaamuna kello 6.20. Rovaniemeläisen aamufiilis oli huippuhyvä. Pakkasi väkisin hymyilyttämään.
Poutiaista hymyilytti vielä illallakin, kun hän painoi päänsä tyynyyn Santa Caterinassa. Rovaniemeläinen nukahti kovan päivän päätteeksi alppihiihdon MM-hopeamitalistina.
"Ei kai tästä enää päivä parane", Poutiainen sanoi palkintojenjakoa odottaessaan.
24-vuotiaan Poutiaisen laskiainen oli yhtä hymyä aamusta iltaan. Päivän paras hetki oli se sekunnin murto-osa, jolloin hän vilkaisi suurpujottelukisan toisen laskun jälkeen tulostaululle ja näki oman aikansa vihreillä numeroilla.
"Suorituksen jälkeen veressä on adrenaliinia ja muutenkin koko keho uhkuu ja puhkuu hyvää fiilistä - ja sitten tajuaa, että nyt ollaan palkintopallilla. Siinä hetkessä on jotakin ihan ylivoimaista fiilistä", Poutiainen kuvaili.
Ounasvaaran Hiihtoseuran alppitykillä oli syynsä fiilistellä. Suurpujotteluhopea oli hänelle pitkän uran ensimmäinen naisten arvokisamitali. Hopea oli myös Suomen ensimmäinen naisten arvokisamitali alppirinteiltä.
Hienoa ja historiallista, mutta silti Poutiaisen omassa arvoasteikossa vasta toiseksi kovin juttu.
"Tulossa oleva pujottelucupin kristallipallo on ykkönen. Tämä tulee hyvänä kakkosena."
Luistelupotkuilla ja shakkiopeilla
Poutiaisella oli suurpujottelukisaan kaksi salaista asetta: murtomaahiihto ja shakki.
St. Moritzin leirillä Poutiainen viihdytti itseään muutamalla leppoisalla hiihtolenkillä. Tiistain kisassa tasatyöntötaidoista oli hyötyä. Poutiainen potki ja lykki varsinkin toisessa laskussaan alun tasaisella vauhtia kuin Pirjo Manninen ikään.
"Joo, harjoiteltu juttu", hopeamitalisti naurahti.
Valmentaja Michael Bontin kanssa laskujen välissä pelatuista shakkipeleistä Poutiainen sai vahvistusta taktiikalleen. Alpinisti rökitti valmentajaansa pelilaudan ääressä puhtaasti 3-0. Avain oli aggressiivisempi hyökkääminen.
"Michaelkin sanoi, että rinteessä et sitten mene sillä tyylillä, jolla hän pelaa. Vedin molemmat laskut juuri samalla riskitasolla, jolla olen laskenut koko talven. Yritin välttää yliyrittämistä."
"Mutta se oli ihan selvä, että varmistelemalla ei olisi tullut mitään", Poutiainen totesi.
Poutiainen hävisi kultataistelun Ruotsin Anja Pärsonille vain 0.19 sekunnilla. Kisan kolmas oli yllättäjä USA:n Julia Mancuso.
Pienten asioiden suuri merkitys
Santa Caterinan kisat ovat Poutiaiselle jo seitsemännet aikuisten arvokisat, ja tähän saakka kotiin tuomisina on ollut vain mukavia muistoja. MM-hopea oli hänelle helpotus.
"Totta. Periaatteessa olen ollut kaikissa 2000-luvun arvokisoissa valmis mitaleille. Tuntuu todella hienolta, kun mitali vihdoin tuli. En tosin ole vielä ehtinyt hirveästi järjestellä ajatuksiani", Poutiainen sanoi.
MM-mitalistiksi Poutiainen on jalostunut pienten asioiden kautta. Pienten asioiden merkityksestä hän on puhunut läpi koko talven.
"On ihan mahdoton nostaa monen pienen asian joukosta, joku sellainen joka olisi ratkaiseva. Eihän minulla ole mikään asia oikeastaan klikannut, kun olen aikaisemminkin ollut maailman viiden parhaan joukossa. Kesällä on tehty kotiläksyt vain vähän paremmin", Poutiainen pyöritteli.
Ratkaisevin muutos löytyy lienee alpinistin korvien välistä. Siellä ovat palikat kohdillaan.
"Tältä kaudelta on jo niin monta palkintopallipaikkaa, että sehän vaikuttaa ihan väkisin. Itseluottamus on kunnossa, eikä minulla ollut mitään pakko-pakkoa pärjätä."