Yhdysvalloissa arviot presidentti George W. Bushin Irak-politiikan perimmäisistä syistä vaihtelevat kuin sää New Yorkissa. Yhteistä arvioille on kuitenkin se, että sotaa tuskin voidaan välttää.
Yksi Yhdysvaltojen johtavia pohtijoita on kansallinen ulkopolitiikan komitea, National Committee on American Foreign Policy. Kyseessä on yksityishenkilöiden perustama tiedemiehistä ja entisistä diplomaateista koostuva ajatushautomo, think tank, joka pyrkii seminaareillaan ja julkaisuillaan auttamaan poliitikkoja muotoilemaan Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa.
Komitean edustajien mukaan, että yksi tavoite on tietenkin Irakin riisuminen aseista. Se on myös YK:n tavoite, jota Suomikin tukee. Mutta keinoista vallitsee maailmalla erimielisyys.
Komitean Venäjä-asiantuntijan professori Michael Rywkinin mukaan Venäjäkin tunnustaa, että YK:n asetarkastukset eivät olisi alkaneet ilman Yhdysvaltojen aseellista painostusta. Kysymys kuuluukin, miksi eurooppalaiset valtiot eivät sitten tue Yhdysvaltojen aseellista läsnäoloa alueella.
Amerikkalaisprofessorit eivät suoraan myönnä, että kyse olisi öljystä, mutta muistuttavat, että jo Henry Kissinger aikoinaan listasi vapaat öljynkuljetukset Lähi-idästä yhdeksi Yhdysvaltojen elintärkeäksi kansalliseksi eduksi.
Epäonnistuneet valtiot
Kolmas peruste hyökkäykselle Irakiin löytyy koko arabimaailman tilanteesta. Professori Michael Curtis viittaa YK:n tekemään selvitykseen, joka osoittaa, miten arabimaissa on puute demokratiasta, naisten oikeudet eivät toteudu ja väestö kasvaa nopeasti. Lisäksi maista yksinkertaisesti puuttuu tietoa, mitä kuvaa tilasto, jonka mukaan arabimaissa käännetään vuosittain yhteensä vain 300 ulkomaalaista kirjaa.
Tällaisia valtioita amerikkalaisprofessorit kutsuvat epäonnistuneiksi valtioiksi. Samaan listaan liitetään myös Pohjois-Korea. Nämä epäonnistuneet valtiot ovat kansainvälisen politiikan murheenkryynejä nyt, kun suurvaltasuhteissa ei ole entisenlaista jännitystä.
"Joka tapauksessa arabimaailmassa tarvitaan uudelleenjärjestelyjä", sanoo professori Michael Curtis.
Edes arvostetussa think tankissa ei pystytä sanomaan, millaisia järjestelyjä Irakissa pitää tehdä sitten kun Saddam Hussein on siirretty syrjään. Yksi professoreista laskisi Irakin opposition varaan, toinen miettii, miten naapurimaat, kuten Iran ja Turkki suhtautuvat Saddam Husseinin perinnönjakoon.