Yhdysvalloissa kehitys on kuolemanrangaistuksen suhteen kulkenut eri latuja kuin läntisessä Euroopassa.
Tosin vuonna 1972 kuolemanrangaistus lakkautettiin korkeimman oikeuden lain tulkinnan jälkeen koko Yhdysvalloissa, mutta uuden tulkinnan jälkeen vuonna 1976 se on ollut taas mahdollinen osassa osavaltoja.
Kirjassaan Sampo Terho toteaa, että kuolemanrangaistuksen vastustus nähdään Yhdysvalloissa usein pehmeänä asennoitumisena rikollisuuteen. Ajatellaan, että tällöin suojellaan murhaajaa, vaikkei suojeltu uhria.
Vuoden 1988 presidentinvaaleissa demokraattisen puolueen ehdokkaan Michael Dukakisin "pehmeän" asenteen uskotaan olleen yksi tärkeä syy republikaanisen Georg Bush vanhemman voittoon.
Seuraavissa presidentinvaaleissa 1992 demokraattien ehdokas Bill Clinton olikin Terhon mukaan oppinut läksynsä. Hän jopa keskeytti vaalikiertueensa ja palasi Arkansasiin allekirjoittamaan tummaihoisen Ricky Ray Rectorin kuolemantuomion.
Rector oli ryöstön yhteydessä tehnyt kaksoismurhan. Tämän jälkeen hän oli ampunut itseään päähän aiheuttaen vakavan aivovaurion. Rectorin älykkyysosamääräksi arvioitiin itsemurhayrityksen jälkeen noin 70.
Hän muun muassa säästi viimeisen ateriansa jälkiruuan ja päätti syödä sen vasta teloituksen jälkeen. Kuolemantuomion allekirjoitus kovensi Terhon mukaan huomattavasti Clintonin aiempaa pehmeää imagoa.