Yhdysvalloissa järjestetään ensi tiistaina välivaalit. Niissä valitaan kolmannes senaattoreista ja kaikki edustajainhuoneen jäsenet sekä yli puolet eri osavaltioiden kuvernööreistä. Koska presidentti Barack Obaman toisesta virkakaudesta on jäljellä enää puolet eli kaksi vuotta, merkitsee välivaalien järjestäminen myös lähtölaukausta vuoden 2016 presidentinvaaleille pääpuolueiden alkaessa etsiä parasta mahdollista ehdokasta.
Vaikka Obama jättää virkansa vasta tammikuussa 2017, on hänellä poikkeuksellisen paljon pelissä. Yhdysvallat on presidenttijohtoinen maa, mutta kongressi pystyy tekemään presidentin tavoitteille paljon hallaa. Bill Clintonin kaudella (1993–2001) republikaanienemmistöinen kongressi torpedoi monia hänen poliittisia avauksiaan. George W. Bush taas sai 2001–2009 vastaansa demokraattien dominoiman kongressin. Obama on joutunut kuusi vuotta jatkuneen kautensa aikana tasapainoilemaan republikaanien ja skeptisten demokraattien kanssa.
Obaman kannalta ihanteellisinta olisi, jos demokraatit säilyttäisivät enemmistönsä senaatissa ja saisivat valtaansa myös edustajainhuoneen. Kaikki viime kuukausina tehdyt mielipidetiedustelut viittaavat kuitenkin siihen, että näin ei tule käymään. Republikaanien enemmistö edustajainhuoneessa on ennusteiden mukaan supistumassa muutamalla paikalla mutta ei riittävästi. Republikaaneille jäisi ennusteiden mukaan yhä turvallinen 35–40 paikan enemmistö.
Senaatissa tilanteen uskotaan olevan tiukemman. Valittavana on 36 senaattoria – kolme paikkaa on tullut auki kesken toimikauden. Paikoista 23 on ollut demokraateilla ja 13 republikaaneilla.
Ennusteiden mukaan useampi senaattorin paikka olisi kuitenkin siirtymässä republikaaneille. Viimeisimpien lokakuun lopulla tehtyjen ennusteiden mukaan suhteellisen varmat paikat jakautuisivat tasan 45–45. Kymmenessä tapauksessa erot ovat minimaaliset. On siksi mahdollista, että lopullinen vaalitulos selviää vasta joulu-tammikuussa, koska eräissä osavaltioissa joudutaan uusintavaaleihin jos kukaan ehdokas ei saa yli 50 prosenttia äänistä.
Jos ennusteet pitävät paikkansa, tulevat Obaman kaksi viimeistä vuotta olemaan vaikeat siinäkin tapauksessa, että demokraatit onnistuvat pitämään senaatin enemmistön. Vaikka hänet vuonna 2008 valittiin suurin odotuksin, eivät hänen lupauksensa ole toteutuneet kuin pieneltä osin. Myös Yhdysvaltain presidentti on hänestä riippumattomien tapahtumien armoilla. Bushin ensimmäisen kauden pilasi syyskuun 2001 terrori-iskut ja Obaman yleismaailmalliseksi muuttunut taloustaantuma.
Puolueet käyttävät merkittävän osan välivaaleja seuraavasta kahdesta vuodesta presidentinvaaleihin. Presidenttiehdokkaiden valitseminen on jopa kuluttavampaa kuin varsinainen vaalikampanja.
Tällä kertaa tilanne vaikuttaa demokraattien kannalta yksinkertaisemmalta, sillä esillä on ollut vain yksi varteenotettava ehdokas, entinen ulkoministeri Hillary Clinton, josta valittaessa tulisi maan ensimmäinen naispuolinen presidentti. Hänen kannatuksensa demokraattien joukossa on tällä hetkellä yli 50 prosenttia, noin 40 prosenttiyksikköä enemmän kuin kakkosena olevalla varapresidentti Joe Bidenilla.
Republikaaneilla ei ole ainakaan vielä selvää vastaehdokasta Clintonille. Nimiä on ollut esillä monia, mutta kenenkään suosio ei ole tässä vaiheessa kohonnut kuin 12–13 prosenttiin. Tunnetuin lienee George W. Bushin nuorempi veli Jeb Bush, joka on toiminut aikaisemmin muun muassa Floridan kuvernöörinä. Muita varteenotettavia ehdokkaita ovat senaattori Rand Paul Kentuckysta, entinen Arkansasin kuvernööri Mike Huckabee, New Jerseyn kuvernööri Chris Christie sekä floridalainen senaattori Marco Rubio.
Mielipidetiedusteluissa on ehditty kartoittamaan jo sitä, millä tavoin Hillary Clinton menestyisi republikaaneja vastaan. Hänellä on tällä hetkellä muutaman prosenttiyksikön ero Jeb Bushiin, joka näyttäisi niukasti johtavan kilpailua republikaanien sisällä. Vaaleihin on kuitenkin vielä yli kaksi vuotta, joten kovin varmoja johtopäätöksiä ei kannata tehdä. Clintonin ehdokkuus lienee selvä jos hän vain haluaa ehdokkaaksi. Republikaanien tilanne on edelleen auki, koska ei tiedetä, minkä linjan niin sanottu teekutsuliike omaksuu.
Obamalle tilanne on joka tapauksessa vaikea, koska on todennäköistä, että republikaanit pystyvät lamaannuttamaan hänen keskeiset lakihankkeensa ja antamaan näin kuvan heikosta presidentistä. Hänen asemaansa ei helpota, että hänen toimintaansa on paljon tyytymättömyyttä myös demokraattien joukossa. Kyse ei toki ole vain Obamasta vaan laajemmasta kyllästymisestä politiikkaan: sekä presidentin että kongressin luottamus on ollut viime aikoina ennätyksellisen alhaalla.
Ulkopolitiikalla on harvoin suurta merkitystä vaalikampanjoissa.
Venäjän aikaisempaa aggressiivisempi linja yhdistettynä Lähi-idän koko ajan monimutkaistuvaan tilanteeseen samalla kun maailmantalouden laahaaminen jatkuu muodostavat Obaman kannalta kuitenkin lähes mahdottoman yhtälön. Vaikka Venäjän talous on tällä hetkellä sakkaamassa, mikään ei viittaa siihen, että se olisi nopeassa tahdissa luopumassa Ukrainassa valitsemastaan toimintatavasta.
Yhdysvaltain päähaaste on tällä hetkellä silti Isis. Elämme odotettua pitkäkestoisempaa epävarmuuden kautta, jonka lopputulosta on hyvin vaikea ennustaa.
Kirjoittaja on Helsingin ja Tampereen yliopistojen valtio-opin dosentti.