Yhdysvaltain intiaaniväestö elää parhaillaan suuren murroksen kautta. Samalla kun intiaanien kulttuuriperinteen siirtyminen seuraaville sukupolville on katkeamassa, monet kaupungistuneet ja juurensa hukanneet amerikan intiaanien jälkeläiset ovat ryhtyneet uudelleen opettelemaan esi-isiensä kulttuuria.
"Minä kuulun käytännössä siihen viimeiseen sukupolveen, joka oppi heimonsa kielen ja tavat kotona", kertoo Uuden Meksikon osavaltion työministeri Conroy Chino ministeriönsä karussa neuvotteluhuoneessa Albuquerquessa.
Samalla kun Chino on tällä hetkellä yksi Yhdysvaltain hallinnon korkeimmassa asemassa olevista intiaaneista, hänellä on edelleen myös tärkeä asema Acoma Pueblo -intiaaniheimon sisäisessä hierarkiassa, jossa heimonvanhimpien asema periytyy suvuittain sukupolvelta toiselle.
"Tämän perinteen katkeaminen on surullista, mutta siihen on paljon ymmärrettäviä syitä", Chino kertoo.
Kulttuuri herkkä
tuhoutumaan
"Vielä pari-kolmekymmentä vuotta sitten reservaattien intiaaneille riitti töitä tehtailla ja kaivoksissa, mutta niiden ehtyminen ajoi suurimman osan meistä muualle, kaupunkien köyhälistöksi irti alkuperäisestä kulttuuristamme ja juuristamme.
Tällä hetkellä noin 65 prosenttia intiaaneista elää kaupungeissa muun väestön seassa, ja näiden intiaanien jälkeläisille heidän vanhempiensa ja isovanhempiensa kulttuuri on yhä kaukaisempi asia.
Samalla kun intiaanit sekoittuvat muuhun väestöön, oma kansallinen identiteetti katoaa samalla tavalla kuin se on kadonnut miljoonilta muualta maailmasta Amerikkaan muuttaneilta", Chino vertaa.
Conroy Chinon mukaan intiaanikulttuurien katoamista ovat omalta osaltaan edistäneet perinteet, joille kulttuurin tallentaminen kirjoittamalla tai kuvaamalla on ollut vierasta. Edelleenkin Uuden Meksikon pueblot suhtautuvat monien muiden intiaaniheimojen tapaan muun muassa valokuvaamiseen hyvin varauksellisesti.
"Kulttuuri, joka siirtyy eteenpäin vain suullisesti ja varsinkin tanssin kautta, on erityisen herkkä tuhoutumaan", Chino muistuttaa.
"Ja ulkopuolelta tulleet tutkijat ovat aina ulkopuolisia, jotka eivät koskaan kykene dokumentoimaan samalla tavalla kulttuurin sisintä kuin omat sen ymmärtävät. Varsinkaan jos he eivät osaa meidän kieltämme."
"Minussakin
elää perinne"
Siinä missä ministeri Chino suree perinteen katkeamista, intiaanikulttuurit elävät nyt myös uutta tulemista.
"Kysymys on ehkä halusta löytää oma identiteetti tämän amerikkalaisen valtavirran sivusta", miettii 23-vuotias Joemaine Perry Albuquerquessa järjestetyssä valtavassa amerikan intiaanien Powwow-kulttuuritapahtumassa.
Perry on itse osaksi muscogee-intiaani, osaksi afroamerikkalainen.
Perry kertoo, kuinka hän kiinnostui omista intiaanijuuristaan vasta viitisen vuotta sitten.
"Silloin aloin ymmärtää, että minussakin elää perinne, jolla on suuri arvo, jos vain kykenen pitämään sen liekin hengissä."
Tunnistamattomia
pilakuvia
Oikeastaan se piti ensi sytyttää.
"Kuuntelin loputtomasti isoäitini kertomuksia ja olen yrittänyt saada kiinni jokaisesta langanpätkästä ymmärtääkseni hänen taustaansa.
Tätä on kuitenkin helpottanut se, että minun kaltaisiani on paljon", Perry jatkaa, "parikymppisiä amerikkalaisia, jotka vasta tässä vaiheessa huomaavat, että heidän isovanhempansa ovat kuuluneet tähän hienoon ja monikasvoiseen kulttuuriin, jota nykyisen USA:n valtaväestö ei koskaan ole ymmärtänyt."
"Ei tarvitse kuin katsoa, kuinka esimerkiksi elokuvateollisuus on jo sata vuotta tehnyt Amerikan alkuperäiskansoista lähinnä vain tunnistamattomia pilakuvia. Ne ovat kyllä vastanneet ja vahvistaneet valkoisten ennakkoluuloja, mutta suhde todellisuuteen on yleensä lähinnä viitteellinen", hän tiivistää.