Yhdysvalloissa julkistettiin vastikään uutinen siitä, että ensimmäistä kertaa nykyhistoriassa yli puolet maan aikuisista naisista elää ilman aviomiestä. Tieto yllätti monet perhearvojen nimeen vannovat konservatiivit, mutta tutkijoille tämä ei ollut uutinen. Jo kymmenen vuotta sitten tehdyssä väestönlaskennassa luvut olivat melkein tasan.
Tutkijoiden mukaan kehitykseen on monia syitä. Perheet perustetaan nykyään yhä myöhemmin ja toisessa päässä elinkaarta pitenevä elinikä tarkoittaa samalla myös sitä, että miehiä kauemmin elävät naiset elävät myös pidempään leskinä.
Esimerkiksi vuonna 1950 vain noin kolmannes amerikkalaisnaisista eli ilman aviomiestä ja varsinkin keski-ikäisiä yksinäisiä naisia pidettiin tällöin suorastaan kummallisuuksina.
Nykyään vain harvat katsovat pitkään naimattomina pysyviä. "Ei minulla ole mitään kiirettä naimisiin, ei edes löytää sitä oikeaa", kertoo 26-vuotias newyorkilainen Suzanne Stevenson . Hänen mukaansa vain harvat hänen ystävistäänkään haluaisivat sitoutua ennen kolmattakymmenettä ikävuottaan.
"Luulen että naisilla silloin alkaa painaa päälle ajatus siitä, että jos vielä lykkää sen oikean löytämistä, voi olla, ettei sitä sitten löydykään ja nuoremmat ajavat markkinoilla ohi", hän kertoo.
"Mutta sinkkuelämä on niin mielenkiintoista ja vapaata, ettei sitä mielellään vaihda pois ainakaan siksi, että suku painostaa menemään naimisiin."Stevensonin mukaan hänen Kaliforniassa asuvat vanhempansa ovat tosin alkaneet huolissaan tyttärestään, joka ei osoita vakiintumisen merkkejä.
Brookings-instituutin väestötutkijan, tohtori William Freyn mukaan naimattomien muuttuminen enemmistöksi amerikkalaisessa yhteiskunnassa kertoo selvää kieltään naisten vapautumisesta.
"Naiset ovat yksinkertaisesti vähemmän riippuvaisia miehistä kuin aikaisemmin", Frey tiivistää.
"Enää ei mennä naimisiin vain siksi, että olisi pakko vaan siksi, että tunnetaan, että se oikea on todella nyt löytynyt."
"Yhtäältä mahdollista avioliittoa edeltävät nyt aikaisempaa pidemmät parisuhdekokeilut ilman virallisia siteitä ja toisaalta kertaalleen naimisissa olleet, mutta eronneet eivät enää hakeudu uuteen avioliittoon yhtä helposti kuin ennen."
Varsinkin suurkaupungeissa suositaan vaihtoehtona erilaisia yhteisasumisjärjestelyjä, joissa ystävykset jakavat asunnon. "Olen asunut jo neljä vuotta toisen tytön kanssa ja olemme tottuneet oikein hyvin toistemme tulemisiin ja menemisiin", Stevensonkin kertoo.
"Tällainen sopii minulle oikein hyvin, saa jakaa ison osan asumisen kustannuksista, ei tarvitse olla ihan yksin mutta kukaan ei ole vahtimassa mitä milloinkin teen ja kenen kanssa."
"On kuin kuorisi kermat kakun päältä", hän nauraa.
Suzanne Stevenson edustaa kuitenkin vain yhtä amerikkalaista naistyyppiä, hyvin koulutettua ja hyvin toimeentulevaa valkoista kaupunkilaista. Toisin on mustien amerikkalaisnaisten kohdalla, joista vain vajaalla kolmanneksella on aviomies. Samalla he edustavat tilastollisesti suurinta yksinhuoltajaäitien ryhmää Yhdysvalloissa.
Tutkijoiden mukaan suurin syy perheiden perustamatta jättämiseen mustien parissa on köyhyys ja siitä seuraava kyvyttömyys oman asunnon hankintaan. Myös perinteisesti perhesidonnaiset aasialaiset naiset elävät Yhdysvalloissa 60-prosenttisesti avioliitossa.