Donald Trump tuli miltei kaikkien yllätykseksi valituksi Yhdysvaltojen presidentiksi. Hän sai tosin kolme miljoonaa ääntä vähemmän kuin Hillary Clinton, mutta Yhdysvalloissa ei vaalien lopputulosta ratkaisekaan äänten enemmistö, vaan paikkojen jakautuma vaalikollegiossa.
Siinä Trumpilla oli selvä enemmistö paikoin 304-227.
Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että maaseudulla on yliedustus sekä vaalikollegion että senaatin paikkojen jakautumisessa.
Tämä seuraa taas siitä, että vallan jakautuminen Yhdysvaltojen poliittisessa järjestelmässä on alusta alkaen suosinut maaseutua, jota perustajaisät pitivät turmeltumattomana kaupunkeihin verrattuna (ja 95 prosenttia väestöstä asui siellä 1700-luvun lopussa).
Hillary Clintonin kohtaloksi koitui siis vähäinen kannatus keskilännen ja etelän maaseudulla ja pikkukaupungeissa, joissa erityisesti vain peruskoulun käyneet valkoiset äänestivät Trumpia.
Clinton ei oikeastaan tehnyt yritystäkään saavuttaa tätä kansanosaa, jonka hänen miehensä, Bill Clinton oli onnistunut tavoittamaan 1990-luvun vaalikampanjanjoissaan.
Sen sijaan New Yorkissa kasvanut miljardööri ja playboy onnistui nousemaan tämän unohdetun kansanosan äänitorveksi räyhäkkäällä esiintymisellään ja lupaamalla tuoda niin sanotun ruostevyöhykkeen menetetyt työpaikat takaisin.
Kyseessä oli vastareaktio vapaalle markkinataloudelle perustuvalle globalisaatiolle.
Hillary Clintonilla oli käytettävissään paras kampanjakoneisto, minkä rahalla saa. Sen tukena olivat laajat paikallisorganisaatiot, joita johdettiin keskitetysti tietokonemallien, mielipidetiedustelujen ja asiakysymyksiin perehtyneiden kohderyhmien avulla.
Hän uskoi presidentti Obaman esimerkkiin ja republikaanien vuonna 2012 tekemään analyysiin. Sen mukaan puolue voi voittaa vuoden 2016 vaalit vain laajentamalla kannatuspohjaansa etnisten ja kielellisten vähemmistöjen suuntaan.
Trump teki kampanjassaan juuri päinvastoin; hän loukkasi syvästi sekä latinoja että islamia tunnustavia amerikkalaisia.
Clinton uskoi, että sen minkä hän menettää valkoisten äänissä, sen hän saa takaisin vähemmistöjen äänissä. Hän erehtyi perusteellisesti ja sai vähemmän ääniä kuin Obama, vaikka vähemmistöjen osuus amerikkalaisista on kasvanut. Tosin Trump sai myös kuusi miljoonaa ääntä vähemmän kuin Romney vuoden 2012 kampanjassaan.
Clintonin kannatusodotuksiin verrattuna huonoa vaalitulosta on vaikea selittää kampanjastrategian puutteiden lisäksi muulla kuin hänen persoonallisuudellaan.
Hän oli ollut kolme vuosikymmentä julkisuudessa; puolisona Valkoisessa talossa, senaattorina ja ulkoministerinä. Kaikissa niissä tehtävissä hän oli menestynyt huolimatta epäluuloisuudestaan, joka näkyi yksityisten sähköpostien käytössä hänen ulkoministerikautenaan.
Clinton miellettiin voimakkaasti limusiiniliberaaliksi, Washingtonin eliitin jäseneksi, joka otti vastaan suurpalkkioita kansainvälisille investointipankeille pitämistään luennoista.
Rahan himo sokaisi Clintonien suuren operaation perhedynastian luomiseksi. Trump ja Bernie Sanders menestyivät vaalikampanjassaan häntä huomattavasti pienemmillä summilla.
Trumpin tilanne on toinen. Hän ei sulaudu helpolla Washingtonin valtaeliittiin. Hän on myös epäluuloinen kaikkia vallan portailla kiipijöitä kohtaan ja suhtautuu kielteisesti julkisia kampanjoita käyviin virkojen tavoittelijoihin.
Trump näyttää luottavan äärikonservatiivisiin tukijoihinsa ja taistelukokemusta omaaviin kenraaleihin. Lopputuloksena näyttää olevan Yhdysvaltojen rikkain ja sotilasvaltaisin hallinto sitten toisen maailmansodan.
Tämä näkyy hänen ehdokkaissaan ministereiksi. Exxonin pääjohtaja Rex Tillerson ulkoministeriksi, kenraali James Mattis puolustusministeriksi, kenraali James Flynn turvallisuusneuvonantajaksi, investointipankkiiri Steven Mnuchin valtiovarainministeriksi, Betsy DeVos opetusministeriksi, senaattori Jeff Sessions oikeusministeriksi ja ydinaseista vastaavaksi energiaministeriksi Texasin entinen kuvernööri Rick Perry.
Nämä ja monet muut ehdokkaat tulevat kokemaan kovan grillauksen senaatin hyväksymiskuulusteluissa, joskin heidän läpimenoaan helpottaa republikaanienemmistö.
Ministeriluettelon miljardööreillä on lisäksi monimutkaisia businesskytkentöjä, joista vapautumista myös tulevan presidentin tulee harkita.
Uusi valtakoneisto asettuu Washingtoniin ja tulee konservatiivisine mielipiteineen ja taloudellisine intresseineen vanhan valtaeliitin rinnalleen. Edessä on lievästi sanoen mielenkiintoinen presidenttikausi.
Raimo Väyrynen on valtio-opin professori emeritus, joka on asunut Yhdysvalloissa 12 vuotta.