Vaikka uskonto ja valtio on Yhdysvalloissa perustuslailla erotettu toisistaan, kristillisyydestä on tullut yhä näkyvämpi ja kuuluvampi elementti viime vuosikymmenten amerikkalaiseen politiikkaan.
Varsinkin republikaanien puolella meneillään olevien esivaalien ehdokkaiden on muistettava todistaa kristillistä uskoaan jokaisessa tilaisuudessa.
Mike Huckabee voitti ensimmäisenä pidetyt Iowan esivaalit nimenomaan evankelisten kristittyjen äänin. Mormonikirkkoon kuuluvalle Mitt Romneylle hänen uskonsa taas saattaa nousta ylipääsemättömäksi esteeksi presidenttitiellä, koska monet konservatiivikristityt eivät pidä mormoneja oikeina kristittyinä.
Vaikka uskonnon vaikutus amerikkalaisessa politiikassa liitetään erityisesti republikaaneihin, ilmiö on tuttu myös demokraattien piiristä. Parhaillaan demokraattisen puolueen presidenttiehdokkuudesta taistoa käyvät Barack Obama, John Edwards ja Hillary Clinton muistavat visusti päättää jokaisen puhetilaisuutensa toivottamalla Jumalan siunausta Amerikalle.
Vuoden 2004 hävittyjen presidentinvaalien jälkeen demokraatit jopa vakavissaan pohtivat, pitäisikö puolueen ruveta markkinoimaan itseään aivan erityisesti kristillisenä puolueena. Poliittisten historioitsijoiden mukaan yksi Bill Clintonin menestyksen salaisuuksista oli se, että hän toi uskonnollisuuden ensimmäistä kertaa näkyväksi osaksi demokraattien presidentinvaalikampanjaa 1992.
Hävittyään Clintonille George Bush vanhempi totesi happamasti ja paljastavasti, että yksi tappion syistä oli se, että Clinton oli osannut "varastaa oikean shown".
Yksi keskeinen syy uskonnon merkitykseen amerikkalaisessa politiikassa on yksinkertaisesti se, että amerikkalaiset ovat vankasti uskovaista kansaa.
Tutkimuksissa ja mielipidetiedusteluissa vuosi toisensa jälkeen yli yhdeksän kymmenestä amerikkalaisesta kertoo uskovansa Jumalaan tai korkeampaan voimaan ja kuusi kymmenestä kertoo uskon ohjaavan jossain määrin heidän päivittäisiä päätöksiään.
Amerikkalaisten politiikan asiantuntijoiden mukaan toinen syy uskonnon vahvistuvaan asemaan Yhdysvaltain politiikassa on se, että uskosta ja sen julkisesta todistaminen on tullut miljoonille amerikkalaisille keskeinen osa heidän sosiaalista identiteettiään.
"Erityisesti suurten kaupunkien ulkopuolella pidetään usein yhteisöön kuulumisen ehtona, että kansalaiset osallistuvat aktiivisesti kirkkojen toimintaan. Uskoa ei ymmärretä yksityisasiaksi vaan nimenomaan joksikin, mikä on jaettava muiden samaan yhteisöön kuuluvien kanssa", kertoo University of Washingtonin viestinnän professori David Domke.
"Ja kun yhteisöllä, johon ihmiset ovat leimaantuneet, on selvä poliittinen agendansa, yhteisön jäsenet ovat taipuvaisia noudattamaan tätä agendaa", hän selittää.
"Yksilöllistä ajattelua ja ratkaisuja pelätään, koska ne saattavat johtaa eristetyksi joutumiseen omasta yhteisöstä."
Domke on perehtynyt ilmiöön muun muassa tuoreessa kirjassaan "The God Strategy: How Religion Became a Political Weapon in America" (Jumalastrategia: kuinka uskonnosta tuli poliittinen ase Amerikassa).
Konservatiivikristittyjen merkitys amerikkalaisen politiikan kuninkaantekijänä on kasvanut yhtä jalkaa megakirkkojen ja erityisesti tv-evankelistojen vaikutusvallan kasvun myötä.
Kun aikaisemmin kirkot olivat korostetun paikallisia ja välttivät tietoisesti osallistumasta päivänpolitiikkaan, muun muassa sellaisten tv-evankelistojen kuin Jerry Falwellin ja Jim sekä Tammy Faye Bakkerin 1970-luvun lopulla perustamat tv-kirkot ja uskonnolliset järjestöt käänsivät vanhat tabut päälaelleen ja ryhtyivät tietoisesti ajamaan poliittisia agendoja joiden avainsana oli moraali. Sillä tarkoitettiin Amerikan maaseudun ja pikkukaupunkien perhekeskeisyyden korostamista.
Toistaiseksi pisimmälle uskonnon ja politiikan on onnistunut yhdistämään nykyinen presidentti George W. Bush, jonka molempien vaalivoittojen keskeisenä perustana on nähty kristillisten kirkkojen ja järjestöjen hänelle keskittämä massiivinen tuki.
Bush ryhtyikin ensi töinään presidenttinä leikkaamaan
ei-kirkollisten hyväntekeväisyysjärjestöjen tukirahoja ja suuntaamaan niitä uskonnollisille järjestöille. Muilta osin konservatiivikristityt ovat olleet avoimen pettyneitä Bushin liian liberaalina pidettyyn politiikkaan.
