KulttuuriKauppilan residenssi kirvoitti kirjoittaja Emma Wippermannista odottamattomia runoja.
KulttuuriKauppilan pihapiiri on talvisena aamuna kuin pysähtyneenä kuvaksi.
Tulijoiden on pakko seisahtaa hetki, aistia valo, pikkupakkanen ja lumen narina.
Punaisessa residenssirakennuksessa jo odotetaan: sen tämänhetkinen asukas katsahtaa vieraitaan ikkunasta.
– Tämä maisema on osa minua.
Yhdysvaltojen pohjoisosissa kasvanut Emma Wippermann, 26, avaa keskustelun alussa taustaansa.
– Äitini on Pohjois-Suomesta, Puolangan Väyrylänkylästä.
Suomea hän sanoo kuulleensa äidiltään, ja jotain tarttui todella merkityksellisillä lapsuuskesien Suomen-vierailuilla, mutta ei niin paljoa, että sillä kommunikoisi suuremmin. Ainakaan vielä.
– Olin taannoin kuukauden mittaisella kurssilla. Ymmärrän kyllä nyt enemmän, mutta esimerkiksi tuo serkultani joululahjaksi saama runokirja (Maria Matinmikko: Värit. Siltala 2017) on vielä mahdottomuus, Wippermann toteaa hymyillen.
Iihin hän tuli juuri joulun alla. Ajankohta sopi hyvin haluun taltioida kuviksi Suomen talvea ja sen valoa sekä pimeyttä.
– Yliopistoni on varsin runsaskätinen mitä tulee matka-apurahoihin. Iin-residenssin kausi sattui sopivasti joululoman aikaan.
Rhode Islandin Providencessa sijaitseva Brown - yksi yhdeksästä niin sanotusta Ivy League -huippuyliopistosta - on paitsi Wippermannin oma opinahjo myös nykyinen työpaikka.
Kirjallisuuden maisterin tutkintoaan viimeistelevä Wippermann opettaa siellä muun muassa runoutta.
Talvi vaikuttaa ihmiseen
Residenssiaikanaan Wippermann on työstänyt neljää eri projektia, kuvia ja tekstejä.
Päällekkäisyys on taiteen tekijöille hyvin tuttua. Asiat virtaavat erikseen, keskenään, herättäen uusia, Wippermannkin tunnustaa.
Iin-ohjelmassa oli siis jotain suunniteltua, mutta myös jotain aivan odottamatonta ilmaantui.
Yllätys on ripustettuna residenssin työtilan seinälle: runoja joissa kirjoittaja on koiran roolissa. Milloin New Yorkissa, milloin Iissä, milloin suomalaisessa saunassa.
– Tein muun muassa koirarunon siitä, miten ei tiedä, miten kirjoittaa romaani.
Ehkei runo ole täysin vailla todellisuuspohjaa, sillä residenssin pöydällä on usea rivi käsikirjoitusliuskoja. Syntymässä on romaani ihmisen ja älypuhelimen välisestä suhteesta.
Olet myös kiinnostunut talvesta ja pimeydestä - ajatteletko niitä myös abstrakteina käsitteinä?
– Kyllähän ihminen on yhtä lailla jonkinlainen suojaisaan kuoppaansa käpertyvä tai talvihorrokseen vaipuja kuten jotkin eläimet. Talvi saa ihmisissä aikaan tämän reaktion, jonkinlaisen itsesuojelun, hän tuumaa.
– Enemmän minua kiinnostaa lumi. Se miten se kattaa kaiken ja miten reagoi valoon luoden valoa myös itse.
"Runous on aina keskustelua"
Emma Wippermannia kiinnostavat nykyteknologian viestintämahdollisuudet yhtä lailla. Hetken herättämät valokuvat, kohteena arkiset mutta erikoiset ilmiöt, puhuttelevat häntä.
Näyte tästä koetaan torstaina Nätteporissa: KulttuuriKauppila, Iin kirjasto ja Oulun kirjailijaseura järjestävät avoimen, monitaiteisen lukutilaisuuden Phone / Photo / Poem.
Interaktiivisuus on toivottua, oman runonsa voi lukea vastineeksi tai herättää keskustelua, Wippermann toteaa.
Hän on vahvasti runoilija John Donnen pian 400-vuotiaan klassikkototeamuksen linjoilla: Kukaan ei ole saari. Taiteessa oleellista on olla yhdessä toisten kanssa, Wippermann korostaa
Eräs hänen opiskelijansa väitti vahvasti, että hänen runonsa ovat vain hänen, Wippermann kertoo.
– Runous on aina keskustelua. Se ei synny tyhjiössä, vaan saa aina vaikutteita toisilta.
Onneksi opettaja tunsi oppilaansa kiinnostuksen kohteet ja löysi todisteet sieltä.
– Intohimoisesti rap-kulttuuria elävälle saattoi hoksauttaa, miten sämplääminen on yhtä lailla vaikutteiden ottamista.
Kuun puolivälissä Emma Wippermann siirtyy toviksi etelämmäksi maata ja lentää sitten kotiin meren taa.
Joko tiedät, milloin palaat?
– Minua on houkuteltu kesällä Mustarindan residenssiin. Se olisi ihan lähellä äidin kotikylää.
Ja eläviä muistoja niiltä lapsuudenkesiltä.
Phone / Photo / Poem -monitaiteinen lukutilaisuus Iin Nätteporissa 11. tammikuuta kello 18 alkaen.
Kotitaiteilijat ja vieraat
KulttuuriKauppila on Iissä sijaitseva taidekeskus. Se on taiteilija-aloitteellinen yhteisö, jonka perustajia ovat iiläiset kuvataiteilijat Helena Kaikkonen, Sanna Koivisto ja Antti Ylönen.
Taidekeskuksella on neljä kotitaiteilijaa: kuvataiteilijat Merja Briñon, Sanna Koivisto ja Antti Ylönen ja valokuvaaja Antti Leinonen.
KulttuuriKauppila kuuluu Artist in Residence -ohjelmaan. Sen taiteilijaresidenssiin voivat hakea kaikkien alojen taiteilijat.
Residenssin 1-4 kuukauden mittaisille jaksoille valitaan haun perusteella.
Taiteilija maksaa käytössään olevasta tilasta kuukausivuokraa.
Tähän saakka KulttuuriKauppila on tarjonnut työskentelyjakson yli 60 taiteilijalle.
KulttuuriKauppila järjestää myös Pohjoisen ympäristötaiteen Art Ii biennaalia (AIB), joka tuottaa paikkasidonnaisia ympäristötaiteen teoksia Iin kulttuuriperintöalueille.
Fotofillarointikilpailu Valto Pernu Marathon järjestetään joka toinen vuosi.