Presidentti Donald Trumpilla ja republikaanisella puolueella on Yhdysvalloissa periaatteessa poikkeuksellisen vahva poliittinen mandaatti. Viime vuosina on ollut harvinaista, että samalla puolueella on sekä presidentti että molemmat kamarit kongressista hallussaan.
Yhdysvaltojen poliittista järjestelmää on viime vuodet leimannut voimakas poliittisten leirien, käytännössä kahden puolueen, kahtiajako. Tämä on heijastunut siihen, että isoja lainsäädäntöhankkeita on ollut erittäin vaikea viedä lävitse. Esimerkiksi suomalainen politiikanteko on ollut hyvin toimeliasta verrattuna yhdysvaltalaiseen.
Samaan aikaan tarve kehittää yhteiskuntaa on ilmeinen. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF julkisti kesällä tuoreimman maaraporttinsa Yhdysvalloista, ja lista suosituksista oli raskas ja pitkä.
Kansalaisten kannalta monet keskeiset elintasoa kuvaavat mittarit ovat jääneet selkeästi jälkeen muista länsimaista.
Monella mittarilla Yhdysvallat kilpailee lähinnä entisten Itä-Euroopan sosialistimaiden tai Turkin kanssa kansalaisten elintasossa, erityisesti terveydessä, koulutuksessa ja eliniässä.
Esimerkiksi Suomessa on syntyneiden odotettu elinikä pidempi kuin USA:ssa, ja ero on ollut vain kasvamassa viime vuosina.
Kansakuntana Yhdysvallat on kuitenkin hyvin jakautunut sen suhteen, mitkä olisivat oikeat tavat parantaa yhteiskuntaa. Periaatteessa yhden puolueen valta-asema mahdollistaa isojen lakihankkeiden läpiviennin. Näin ei ole kuitenkaan käynyt. Päinvastoin, republikaanien ja talouselämän lataamat odotukset presidentti Trumpin kauteen ovat haihtuneet.
Trumpin alamäki on kiihtynyt erityisesti viime viikkoina Charlottesvillen mielenosoitusten jälkeisten kommenttien jälkeen. Presidentti ei paheksunut yksiselitteisesti avoimen rasistisia mielenosoittajia.
Pian mielenosoitusten jälkeen talouselämän huippujohtajista koostuvat neuvoa-antavat elimet hajosivat, kun suurten yritysten toimitusjohtajat eivät halunneet enää esiintyä presidentin rinnalla.
Talouselämän edustajien kynnystä poistua presidentin rinnalta on täytynyt alentaa se, että presidentillä on tällä hetkellä sisäpoliittisesti poikkeuksellisen vähän tosiasiallista valtaa.
Yhdysvalloissa presidentin valta perustuu paljon sisäpolitiikassa hänen johtavaan rooliinsa puolueessaan. Hän pystyy arvovallallaan ja henkilövalinnoillaan ohjaamaan omaan puoluettaan kongressissa.
Useasta syystä johtuen tätä poliittista pääomaa presidentti Trumpilla ei tänä päivänä ole.
Trump tuli lähtökohtaisesti oman puolueensa eliitin ulkopuolelta. Jo tästä syystä hänen suhteensa republikaaniseen puolueeseen on ollut koko ajan hyvin jännitteinen. Rikkomalla rajusti perinteiset presidentti-instituutiota koskevat normit, hän on myös syönyt perinteisten poliitikkojen luottamusta. Hänestä ei ole tullut hajanaisen puolueensa johtajaa.
Lisäksi Yhdysvalloissa, kuten monissa muissakin maissa, tarvitaan lainsäädäntöhankkeisiin määräenemmistöjä. Vaikka republikaaneilla on enemmistöt edustajainhuoneessa ja senaatissa, useimpiin isoihin lainsäädäntöhankkeisiin tarvitaan myös tukea demokraateilta. Presidentti ei ole tehnyt aloitteita saadakseen demokraatteja mukaan.
Juuri tällä hetkellä Yhdysvallat on käytännössä tilanteessa, jossa maassa ei ole normaaleilla kriteereillä katsottuna ylintä johtajaa.
Talouselämä on paennut presidentin rinnalta, korkeimmat sotilasjohtajat jättävät presidentin tweetit huomioimatta ja republikaanipuolueen edustajat kongressissa eivät ole presidentin ohjattavissa.
Käytännön politiikan teon kannalta ennuste ei ole hyvä, ja republikaanien kannalta tärkeiden hankkeiden eteneminen on ollut heikkoa. Terveydenhuoltomarkkinoiden muuttaminen kaatui kongressin äänestyksessä niukasti, mutta näyttävästi. Ehdokas Trumpin lupaamasta massiivisesta infrastruktuurihankkeista ei ole konkreettisia merkkejä.
Seuraava testi tulee olemaan verouudistus, josta juuri parhaillaan käydään selvästi republikaanien ja Trumpin hallinnon välillä neuvotteluja.
Tilanne on nyt kokonaisuudessaan arvaamaton. Entisen FBI:n johtajan Robert Mullerin johtamat tutkimukset jatkuvat. Viraltapano on kuitenkin edelleen monen kynnyksen takana. Jollei presidentti itse eroa, paras ennuste on, että nykyinen tilanne jatkuu. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että presidentti Trump tekee edelleen paljon julkisuutta saavia kannanottoja, mutta useimmilla mielipiteillä on hyvin vähän merkitystä todellisen politiikan teon kannalta.
Presidentillä on kuitenkin enemmän valtaa ulkosuhteissa. Riskinä on, että politiikan teko purkautuu kauppa- tai ulkopolitiikkaan, jos kotimaan politiikassa ei voida edetä. Isot, äkkinäiset muutokset rikkoisivat myös taloudessa ja sijoitusmarkkinoilla vielä vallinneen rauhan.
Risto Murto on työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja.