Yhdysvaltain ja Euroopan suhteet ovat siinä tilassa, ettei niihin kaivattaisi enää ylimääräisiä painolasteja. Vaikka liittolaisuuden kova ydin on kestävä, monien eurooppalaisten on yhä vaikeampi ymmärtää presidentti George W. Bushin ja hänen hallintonsa otteita. Tunne on ilmeisen molemminpuolinen; republikaanipuolueen oikeistosiiven ajatusmaailma on kaukana siitä itärannikon suurkaupunkien Euroopalle läheisestä hengestä, joka perinteisesti on hallinnut Yhdysvaltain ulkopoliittista ajattelua.
Tuorein kiista koskee kansainvälistä rikostuomioistuinta, jonka perustamista Yhdysvallat ei lainkaan sulata. Maa on jo saanut hankituksi YK:lta päätöksen, jonka mukaan seuraavan vuoden aikana ei ryhdytä syyttämään YK:n operaatioissa mukana olevia Yhdysvaltain kansalaisia. Tämä ei kuitenkaan Washingtonille riitä. Amerikkalaiset haluavat nyt tehdä eri maiden kanssa kahdenvälisiä erillissopimuksia syytesuojasta, jotta nämä maat pysyvästi olisivat luovuttamatta amerikkalaisia rauhanturvaajia rikostuomioistuimeen.
Israelin ohella Romania on jo pannut tällaiseen paperiin nimensä. Sen jälkeen Euroopan unioni kehotti jäsenyyttä hakevia maita olemaan allekirjoittamatta sopimuksia ennen kuin unioni on muodostanut yhteisen kantansa. Sitä kantaa ei ole vielä olemassa, mutta olisi hämmästyttävää, jos EU taipuisi amerikkalaisten tahtoon sellaisenaan. Vähintään asiassa käydään monimutkaista diplomaattista kaupankäyntiä.
Yhdysvallat syyttää nyt EU:ta itsenäisten maiden painostamisesta. Todellisuus lienee toisinpäin. Vaikka ulkoministeri Colin Powell on kiistänyt asian, on liikkunut tietoja varoituksista aseavun lakkaamisesta, jollei sopimusta allekirjoiteta. Lisäksi Itä-Euroopan maat ovat kiivaasti pyrkimässä Natoon ja miettivät varmasti mitä seuraa, jos supervallan toiveelle viitataan kintaalla.
EU:n linjaus saattaa päästää yksittäiset maat tästä pinteestä tarjoamalle niille isomman sateensuojan. Samalla se on hakijamaille hyvä muistutus siitä, että ne ovat pyrkimässä unioniin, jossa tällaiset asiat päätetään yhteisesti. Suomenkin kanta muodostuu sen kautta.
Amerikkalaisten huoli kansalaisistaan kansainvälisessä rikostuomioistuimesta vaikuttaa kaikin tavoin yliampuvalta. Se osuu lisäksi ajankohtaan, jolloin ilmeiset hyökkäysvalmistelut Irakiin jo muutenkin koettelevat vanhoja liittolaisuussuhteita. Kyseessä on asia, jossa Bushin hallinnon ja useimpien muiden maiden ajatusmallit eivät kohtaa toisiaan.
Jos Yhdysvallat liittää allekirjoitukset vuorostaan Nato-jäsenyysneuvotteluihin, ilmassa ovat pahan diplomaattisen kriisin siemenet.
paakirjoitus@kaleva.fi