Israelin nykyinen hallitus on viikon aikana saanut kaksi muistutusta siitä, että maan perinteinen liittolainen Yhdysvallat ei katso läpi sormien mitä tahansa.
Viikko sitten YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi äänin 14–0 päätöslauselman, joka tuomitsi siirtokuntien rakentamisen miehitetyille palestiinalaisalueille. Yleensä Yhdysvallat on vetollaan estänyt tällaiset tuomiot. Nyt se äänesti tyhjää.
Seuraava läimäys tuli Yhdysvaltain ulkoministeriltä John Kerryltä keskiviikkona. Kerry totesi puheessaan, että siirtokuntien rakentaminen vaarantaa alueen rauhanteon pohjaksi luodun kahden valtion – Israelin ja palestiinalaisvaltion – mallin.
Kolmen viikon päästä tehtävänsä jättävä Kerry näytti puheessaan päästävän pintaan neljän vuoden ulkoministeritaipaleella mieleen patoutuneet ajatukset. Hän ei karttanut edes suoraa pääministeri Benjamin Netanjahun arvostelua.
Kerryn mukaan pääministeri tukee kyllä puheissaan kahden valtion mallia, mutta tämän johtaman hallituksen tavoitteet ovat tässä asiassa ääriainesten määrittelemiä. Nykyinen Israelin hallitus ajaa ulkoministerin mukaan tosiasiassa yhden valtion mallia.
Ei ollut yllätys, että Netanjahu hermostui puheesta, joka hänen mielestään oli ”puolueellinen” ja ”keskittyi pakkomielteisesti” siirtokuntiin. Netanjahu iski takaisin muistuttamalla, että palestiinalaiset eivät edes tunnusta Israelin olemassaolon oikeutta.
Kerryä ja Yhdysvaltain äänestyskäyttäytymistä on sekä Israelissa että Yhdysvalloissa arvosteltu siitä, että ne vain vahvistaisivat ääripuolueiden kannatusta Israelissa. Perustelu on heikko. Jos se pitäisi ottaa huomioon, Yhdysvaltojen ja muun maailman pitäisi pidättäytyä kaikesta Israelin hallituksen arvostelusta, mitä hallitus ikinä tekeekään.
Yhtä lailla YK:n päätöslauselman ja Kerryn puheen voi ajatella jopa antaneen tukea Netanjahulle tämän poliittisissa väännöissä hallituksen äärioikeistolaisten ja ortodoksijuutalaisten puolueiden kanssa.
Israelin turvallisuuteen kohdistuu kiistatta uhkia sen rajojen tuntumasta ja niiden sisältä. Rauhan tavoittelussa pysyvä ongelma on ollut myös palestiinalaisosapuolen hajanaisuus. Militanteimmat ryhmät eivät halua pysyä Länsirannalla Ramallahissa toimivan Palestiinan poliittisen johdon ruodussa.
Israelin nykyhallituksen siirtokuntapolitiikan tukijat vetoavat siihen, ettei aikoinaan toteutettu vetäytyminen Gazan siirtokunnistakaan tuonut rauhaa. Alueelta ammutaan edelleenkin raketteja Israelin puolelle.
Silti nykyisen siirtokuntapolitiikan jatkaminen merkitsee pitkällä jaksolla vain kasvavaa katkeruutta palestiinalaisten leirissä ja pysyvän rauhan karkaamista yhä kauemmaksi horisonttiin.
Yhdysvaltain tuleva presidentti Donald Trump on jo ilmaissut tukeaan Israelin nykyiselle politiikalle ja tuominnut YK:n päätöslauselman. Jää nähtäväksi, mikä on hänen panoksensa Lähi-idän rauhalle. Pysyvästi sen voi uskoa syntyvän katkeruutta aiheuttavia tekijöitä purkamalla eikä niitä lisäämällä.
Pääkirjoitus