On kohtuutonta, että suomalaisen lentomatkustajan on annettava jopa luottokorttinsa numero Yhdysvaltain viranomaisten käyttöön.
Jos Suomesta mielii ensi maanantaista alkaen matkustaa Yhdysvaltoihin, on varauduttava luovuttamaan epämääräiseen jatkokäyttöön hyvin henkilökohtaisia tietoja. Ne ulottuvat yhteystiedoista mahdolliseen ruokavalioon ja luottokortin numeroon. Jos tietoja ei anna, lippua ei tipu.
Lentoyhtiö Finnair ei ole kiinnostunut näistä tiedoista, vaan ne menevät Yhdysvaltain turvallisuusviranomaisten käyttöön. Monet EU-maiden lentoyhtiöt ovat joutuneet luovuttamaan matkustajatietoja jo keväästä alkaen.
Taustalla on ymmärrettävä syy, terrorismin vastainen taistelu. Yhdysvallat käyttää kuitenkin menetelmiä, jotka eivät ole missään suhteessa uhkatasoon. Terrorismisodassa on yllin kyllin muitakin keinoja ilman yliampuvaa tirkistelyä. Kysymys on myös periaatteellinen. Euroopassa tietojen luovutuskynnys on perinteisesti korkea, eikä sitä tule laskea noin vain yhden suurvallan sanelusta.
Lentoyhtiöt ovat puun ja kuoren välissä. Jos matkustaja ei anna luottokorttinsa numeroa, lipputulot jäävät saamatta. Jos lentoyhtiö rikkoo Yhdysvaltain määräyksiä ja myy lipun, se joutuu maksamaan noin tuhat euroa henkeä kohti sakkoja.
Asia lipsahti vikapoluille jo viime talvena, kun Yhdysvallat ja EU-komissio sopivat väliaikaisjärjestelyistä. Ne muuttuvat helposti pysyviksi. Komissio on tietosuojakysymyksessä paljon vartijana. Komission ei pidä alistua suurvallan saneluratkaisuihin, vaan sen on pidettävä EU-kansalaisten puolta.
EU noudattaa tiukempia tietosuojaperiaatteita kuin Yhdysvallat, jossa ei ole edes tietosuojalainsäädäntöä. Yhdysvalloille luovutettavat tiedot sotivat kiistatta EU:n omaa tietosuojadirektiiviä vastaan. Eriseuraisuutta vanhan ja uuden mantereen välillä kasvattaa se, että Yhdysvalloissa on toissa syksyn terrori-iskujen takia luonnostaan paineita käyttää terrorismitaistelussa Eurooppaa kovempia keinoja.
Luovutettuja tietoja säilytettäisiin seitsemän vuotta, ja Yhdysvallat haluaa käyttää niitä paitsi terrorismisodassa myös taistelussa rikollisuutta vastaan. Suomen kansalaista koskevia tietoja voitaisiin siten levitellä tahoille, joille ne eivät missään nimessä kuulu. Väärinkäytösten ja -ymmärrysten mahdollisuus on valtava.
Henkilökohtaisten tietojen luovutus on vaarallista kehitystä muutoinkin kuin vain yksilön oikeuksien kannalta. Yhdysvaltain, EU:n ja Venäjän yhteinen terrorismin vastainen rintama syntyi nopeasti syyskuun 11. päivän jälkeen 2001. Yhdysvaltain ja EU:n kiistely tietosuojasta rapauttaa eurooppalaisten Yhdysvaltoja kohtaan tuntemaa solidaarisuutta, joka on muutoinkin joutunut koville supervallan sanelupolitiikan takia.
EU pitää pilkuntarkasti kiinni direktiiveistään omalla alueellaan. Niitä on syytä puolustaa ulospäin, onhan sentään kyse omien kansalaisten oikeuksista. EU:n tulee edellyttää jatkoneuvotteluissa vähintään, että Yhdysvallat määrittelee täsmällisesti, mihin tarkoituksiin tietoja käytetään ja mitkä viranomaiset saavat ne käyttöönsä. Annettavien tietojen määrä on karsittava vähimpään mahdolliseen, ja vaaditut tiedot on listattava täsmällisesti. Luottokortin numero ei kuulu viranomaisille.
Yhdysvaltain lainsäädäntö antaa oikeusministerille summittaisen oikeuden vaatia mitä tahansa tarpeellisiksi katsomiaan tietoja tulijoilta. Avoin valtakirja ei sovi eurooppalaiseen ajattelutapaan. Ihmistä ei voi epäillä terroristiksi, jos hän ei anna luottokorttinsa numeroa tai ei kerro, onko hän kasvissyöjä.