Washington Australia on jo mukana siinä "vapaaehtoisten liittoutumassa", jonka Yhdysvallat on luvannut koota Irakia vastaan. Siitä huolimatta Canberran hallitus - yksi harvoista, jolla on diplomaattisuhteet Pohjois-Korean kanssa - katsoo, että George Bush ja hänen hallintonsa ovat väärässä suhtautumisessaan Kim Jong-iliin. Eteläkorealaisten, kiinalaisten ja venäläisten tavoin myös australialaiset arvioivat, ettei kriisiin ole muuta ratkaisua kuin suorat neuvottelut Washingtonin ja Pyongyangin kesken.
Bush ei halua kuulla puhuttavankaan moisesta. Kun ulkoministeriön kakkosmies Richard Armitage, Korean kysymysten pitkäaikainen asiantuntija, kiitteli helmikuun alussa Bill Clintonin politiikkaa, jolla vältettiin sota neuvottelemalla vuoden 1994 puitesopimus, Valkoinen talo älähti.
New York Times -lehden mukaan presidentti oli kutsunut koolle kokouksen, johon osallistui myös ulkoministeri Colin Powell. Siellä Bush oli ilmoittanut, että missään tapauksessa ei voida edes mainita sitä mahdollisuutta, että Yhdysvaltain ja Pohjois-Korean edustajat voisivat käydä neuvotteluja kahden kesken. Washington suostuu keskustelemaan vain siinä tapauksessa, että Pohjois-Koreaan kohdistuu monenvälinen painostus, jotta se suostuu kunnioittamaan vuonna 1994 tekemiään sitoumuksia.
Juuri tätä näkemystä Powell kävi puolustamassa Kiinassa, Japanissa ja Pohjois-Koreassa kymmenen päivää sitten.
Virallinen linja kieltää puhumasta "kriisistä". Puolustuslaitoksen tiedusteluviraston DIA:n johtaja amiraali Lowell Jacoby oli jo rikkoa sääntöä todetessaan parlamentin komissiolle, että Pohjois-Korean ydinohjelman uudelleenaloittaminen on "sukupolven aikana vakavin haaste Yhdysvaltain eduille alueella".
Yhdysvaltain hallitus kieltäytyy "palkitsemasta Kim Jong-ilin huonoa käytöstä" neuvottelemalla uudelleen ne sitoumukset, joita Pohjois-Korean diktaattori ei ole kunnioittanut.
Demokraatit, mutta myös ensimmäisen presidentti Bushin entinen neuvonantaja Brent Scowcroft, katsovat, että tämä politiikka yllyttää Pyongyangia valmistamaan plutoniumia ja myymään sitä ulkomaille.
"Ydinaseiden leviämisen vaara on todellinen", arvioi Hudson-instituutissa Itä-Aasian asiantuntijana toimiva Robert Dujarric. Hän pohtii kuitenkin, miksi Yhdysvaltain kannattaisi neuvotella, jos jo nyt tiedetään, ettei Kim Jong-il aio luopua ydinohjelmastaan."Hänhän voi aina alkaa myydä plutoniumia uudelleen."
Sitäpaitsi, kuten Armitage totesi senaatissa, amerikkalaisten ja pohjoiskorealaisten väliset keskustelut voitaisiin käynnistää monenvälisissä puitteissa. Muut osanottajat antaisivat pääosapuolten toimia vapaasti, mutta niiden läsnäolo osoittaisi Pyongyangille, että kaikki asianosaiset maat ovat sitoutuneet neuvotteluihin.
Sotilaallinen
vaihtoehto
Entä miettiikö Washington sotilaallista ratkaisua? Tuo hypoteesi konkretisoitui sen jälkeen, kun Pentagon vihjaisi, että se on jo laatinut suunnitelmat selkkauksen varalle. Vaikka Bush vakuuttikin, että "Yhdysvallat ei aio hyökätä" Pohjois-Koreaan, hän kieltäytyi sulkemasta pois sotilaallisen vaihtoehdon mahdollisuutta.
Tämä asenne voidaan ymmärtää kieltäytymisenä taipua Kim Jong-ilin harjoittamaan painostukseen, mutta myös viittauksena mahdolliseen kirurgiseen iskuun, ilma- tai kommandoiskuun Pohjois-Korean ydinlaitoksia vastaan.