Yhdysvallat lähtee uuteen Irakin sotaan puolustusministeri Donald Rumsfeldin sotilaallisin opein.
Rumsfeldin doktriini perustuu eräänlaiseen shokkitaktiikkaan, jossa vihollisen taistelutahto ja -kyky tuhotaan massiivisella ensi-iskulla ja salamannopealla etenemisellä.
Yhdysvalloilla on tulevassa Irakin sodassa aseissa vain kolmannes siitä maajoukkojen sotilasmäärästä mitä Persianlahden sodassa 12 vuotta sitten.
Nyt liittoutumalla on kuitenkin käytettävissään rutkasti enemmän lentokoneita ja huomattavasti kehittyneemmät viesti- ja paikannusvälineet.
Sodan ensimmäisten tuntien aikana Yhdysvaltojen uskotaan pudottavan Irakiin yli 3 000 täsmäpommia sekä kylvävän puolustajien niskaan kaikkea mahdollista lentolehtisistä kranaatteihin ja rypälepommeihin.
Samaan aikaan pommitusten kanssa maajoukkojen uskotaan lähtevän liikkeelle ja etenevän riuskaa tahtia kapeina hyökkäyskiiloina kohti Bagdadia, minne Saddam Hussein on keskittänyt eliittijoukkonsa tasavaltalaiskaartin ja lähes kaiken ilmatorjuntansa.
Pääosa joukoista etenee Irakiin Kuwaitista, vaikkakin Yhdysvallat edelleen uskoo myös toisen hyökkäyssuunnan avaamiseen pohjoisesta, jahka Turkki antaa amerikkalaisjoukoille maahantuloluvan.
Kemikaali-Ali vahtii Basraa
Liittoutuman ensimmäinen tavoite etelässä on Basran satamakaupunki, jonka amerikkalaiskenraalit uskovat antautuvan lähes taistelutta.
Samalla amerikkalaiset laskevat saavansa roppakaupalla mainiota kuvamateriaalia irakilaisista - varsinkin alistetuista shiiamuslimeista - jotka juhlivat amerikkalaisia vapauttajina.
Moinen materiaali olisi oivaa propagandatavaraa, jonka esittäminen lannistaisi entisestään Irakin sotilaiden taisteluhalua.
Näin ei kuitenkaan välttämättä käy, sillä Saddam on lähettänyt Basraa puolustamaan serkkunsa, pahamaineisen Ali Hassan al-Majidin, "Kemikaali-Alin", joka 15 vuotta sitten tappoi myrkkykaasuiskulla Irakin pohjoisilla kurdialueilla ainakin 5 000 ihmistä.
Kemikaali-Alin hälyttäminen hätiin kielii pessimistien mukaan siitä, että Saddam suunnittelee käyttävänsä kemiallisia aseita hyökkääjiä vastaan.
Uhkana hyökkäys selustaan
Hyökkääjiä uhkaavat muutkin vaarat. Irakin joukot saattavat pysyä piilossa taistelujoukkojen ohittaessa niiden asemat ja hyökätä vasta perässä tulevien haavoittuvien huoltojoukkojen kimppuun.
Nopeasti etenevien joukkojen huollon katkaiseminen pysäyttäisi ne tehokkaasti.
Toisessa kauhuskenaariossa irakilaiset sotilaat vetävät liittoutuman joukot mukaan verisiin ja pitkiin asutuskeskustaisteluihin, joista leviää maailmalle kuvia kuolleista ja haavoittuneista sotilaista ja siviileistä.
Liittouman sotajoukkojen komentajat ovat vakuuttaneet, että moinen ei onnistu ja kaikkea tällaista varten on jo etukäteen tehty suunnitelmat.
Mutta sotahistoria tuntee monta kenraalia, joiden suunnitelmat ovat menneet niin pahasti myttyyn, että niitä on sodan jälkeen voinut hädin tuskin käyttää selluloosan raaka-aineena.