Oulun kaupunginvaltuusto kävi viikko sitten nelituntisen ja varmaankin erittäin hyvän keskustelun yhdistymisen onnistumisista ja epäonnistumisista.
Kuten yleensä tuppaa käymään, paino oli jälkimmäisissä, niissä epäonnistumisissa.
Joku huomauttikin, että turhaan tässä heitellään tuhkaa päällemme. Moni asia sentään meni hyvin, eikä kaikkeen takapakkiin voitu itse mitenkään vaikuttaa. Myös tehdyssä arvioinnissa yhdistymisen katsottiin onnistuneen pääosin hyvin.
Yllättävä havainto kuitenkin oli, että yhdistymisen jälkeen Oulu on sulkeutunut. Ennen niin vetovoimainen maine on saanut pientä kolhua, totesi arvioinnin ulkopuolinen asiantuntija professori Jari Stenvall Tampereen yliopistosta.
Oulun ilmapiiriä on pidetty aktiivisena, mutta nyt se ei enää sitä kuulemma samalla tavalla ole. Ideoitakaan ei käydä haistelemassa entiseen tapaan muualta. Energia on mennyt omien rakenteiden kehittämiseen.
Arvioinnissa oli haastateltu luottamushenkilöitä ja johtavia virkamiehiä. Myös professori Stenvallin omat kokemukset Tampereen näkövinkkelistä ja eri verkostoista viittaavat samaan suuntaan.
Päättäjien omiin arvioihin vaikutti varmasti ajankohta, jolloin haastattelut tehtiin. Keväällä kaikissa suurissa asioissa junnattiin paikallaan ja avoimesti puhuttiin luottamuksen puutteesta.
Oulu kiehui omissa liemissään.
Mutta ehkä paremmaksi kaikki muuttuu. Juuri saatiin sopu maapolitiikan viimeisestäkin kiistakapulasta. Siltä osin kaikki hyvin.
Taustalla kummittelee silti vielä kouluverkon karvas vyyhti, jonka selvittäminen saattaa jopa jäädä perinnöksi seuraavalle valtuustolle.
Muualla tapahtuva uusien tuulien haistelu on saattanut vähentyä yksinkertaisesti myös siksi, että kaupungissa on ollut raju säästökuuri ja kaikkea lähtemistä on paheksuttu.
Sulkeutuneisuus vie helposti kyvyn ratkoa ongelmia.
Onneksi Oulun tilanne ei ole niin toivoton, lohdutti Stenvall. Vielä ei olla umpiossa. Edelleen kyetään tekemään suuria asioita, vaikka vanha konsensus on hukassa. Oulu miettii edelleen keskivertokaupunkia enemmän kilpailukykyään.
Oulu haluaa yhä olla pohjoisen alueen veturi ja myös näyttää siltä kaikissa asioissa.
Havaintoa sulkeutuneisuudesta ei silti kannata aliarvioida. Oulu tarvitsee edelläkävijän maineensa kipeämmin kuin koskaan.
Oulun imago kärsi kovan kolauksen yhdistymisen jälkeen tapahtuneessa Nokian alasajossa. Se tapahtui rajumpana kuin kukaan uskalsi ennustaa.
Muualla luultiin, että myös Oulun kaupungista sammutetaan valot. No, osin sammutettiinkin – ainakin osa katuvaloista.
Nokian kaltaista uutta imagoveturia ei ole vielä näkynyt, mutta uusia alan työpaikkoja on syntynyt pienempiin yrityksiin.
Miksi hyvä maine ja imago on tärkeä? Tuoreessa väitöskirjassaan entinen Kuusamon, nykyinen Mikkelin kaupunginjohtaja Timo Halonen toteaa, että maine muuttaa elinvoiman vetovoimaksi.
Kuntien tarve hyvään, vetovoimaiseen maineeseen kasvaa, kun sote- ja maakuntauudistuksissa kuntien hyvinvointitehtävä kaventuu ja elinvoimatehtävä korostuu.
Maineen pitää kuitenkin olla aito.
Halosen tutkimuksessa Oulu erottautui ”maineosaajana”, vaikka ongelmiakin on ollut.
Kyllä Oulussa maineen ja vetovoiman merkitys tiedetään. Kilpailu uusista asukkaista ja yrityksistä kiristyy koko ajan. Paras vetovoimatekijä on, jos seudulta koulutuksen lisäksi löytyy myös työtä.