Yhdistetyn joukkuekilpailun olympiavoittaja ja kolminkertainen maailmanmestari Hannu Manninen on Suomen ankkuri sunnuntain joukkuekilpailussa. Kovin kokematonta urheilijaa ei voisi laittaa samaan tilanteeseen kuluvan talven kolmen kilpailun kokemuksella.
Manninen, 38, on aina ollut vahva hiihtäjä, ja hän on varsinkin kirikyvyltään joukkueen terävin. Vastuu on silti melkoinen niin hoikalla kilpailutuntumalla.
- Jos ajattelen, että olen siinä porukassa, jossa ratkaistaan hopea ja pronssi, Manninen aloittaa ja hakee hetken sanoja, joilla kuvailla ratkaisuvaiheen tunnelmia.
- Kyllä siitä tulee jännitystä ja tuntee kihelmöintiä vatsan pohjalla.
Ulkopuoliset mieltävät tämän kielteisesti "paineeksi". Mutta ilman sitä urheilija ei saa itsestään irti huippusuoritusta.
- Ilman jännitystä urheilija ei saa hurmiota. Tunteettomana urheilijan suorituksesta tulee perushuttua. Jännitys virittää kehon kilpailuun, Manninen selittää.
Muut saavat Mannisesta lisävoimia
Kilpailun aikana Mannisen ajatuksiin ei enää mahdu mitaleita, jännitystä eikä paineita. Lihakset tekevät työtään, ja aivot yrittävät säästää jostain sekunteja.
- Keskellä sitä tilannetta, missä mitalit ratkaistaan, keskityn joka potkuun, työntöön ja mutkaan. Kuuntelen kehoa, arvioin omia voimia ja yritän löytää paikan, missä kannattaa lähteä, Manninen kuvaa kiivainta kamppailutilannetta.
Koko Suomen joukkue kokee, että Manninen on siinä suomalaisista vahvin.
- On hienoa, että meillä on joukkueessa mies, joka osaa ottaa sen mitalin, Suomen joukkueessa kilpaileva Eero Hirvonen toteaa.
- Huikeaa, että Hannu on mukana.
Myös Leevi Mutru kokee Mannisen mukanaolon kannustavaksi.
- Saamme siitä tietynlaista varmuutta ja rauhallisuutta toimintaamme. Hannu lisää luottamusta koko joukkueeseen, Mutru kertoo.