Suomen yhdistetyn joukkue on kultaputkessa Salt Lake Cityssä. Toinen olympiavoitto ratkesi sunnuntaina Soldier Hollow’ssa odotettuun tyyliin.
Suomi oli ykkönen ennen Saksaa ja Itävaltaa. Näin Naganon hopea kirkastui historiallisella, ensimmäisellä joukkuekullalla.
Päävalmentaja Jouko Karjalaisen povaama kahden minuutin voittomarginaali ei toteutunut, mutta Suomi hallisi viesti alusta loppuun. Toiseksi noussut Saksa hävisi 7,5 sekuntia ja pronssijoukkue Itävalta 11 sekuntia 4x5 kilometrin raskaalla ladulla.
Samppa Lajunen pääsi ankkuriosuudelle yli 50 sekunnin johdossa, mutta takaa tulleet, hopeasta taistelleet Felix Gottwald ja Ronny Ackermann painelivat hirmuvauhtia. Vaikka ero oli sekunneissa pieni, ei Lajusen johto ollut missään vaiheessa uhattuna.
"Menipä tiukille", ihmetteli Lajunen maalissa takaa-ajajien rynnistyksestä. Todennäköisesti hänellä olisi kuitenkin ollut tarvittaessa varaa kiristää, mutta nyt siihen ei ollut tarvetta.
Manninen ja Tallus pohjustivat
Kultamitalin pohjustivat toisen osuuden Hannu Manninen ja kolmannen lykkinyt Jaakko Tallus. Jari Mantila lähti matkaan 44 sekunnin johdossa, josta Itävallan Cristoph Bieler nipisti puolet pois.
Manninen palautti päiväjärjestyksen ja venytti eron 50 sekuntiin, eikä Talluksella ollut pieniäkään vaikeuksia pitää eroa Mario Stecheriin, päinvastoin, kaula venyi muutaman sekunnin.
"Ei tuntunut hyvältä, pikemmin pahalta. Kullan kiillon sijaan silmissä vilkkui pääkalloja", puuskutti täysin uupunut Tallus.
Ei Mannisen menokaan helppoa ollut. "Ajattelin, että pystyn kasvattamaan eroa 30 sekuntia, mutta helppoa se ei ollut. Korkealla hiihtäminen on aina raskasta, varsinkin ensimmäinen nousu 1,7 kilometriin otti koville. Onneksi pystyin sen jälkeen hieman palautumaan tasaisilla osuuksilla", Manninen tuumasi.
Jari Mantila valitteli myös raskasta menoaan. "Ei mikään nappihiihto todellakaan. Pystyin kuitenkin menemään sen verran tasaista vauhtia, että Hannu pääsi matkaan turvallisella erolla. Hän näyttää menevän hannumaista vauhtia", Mantila tuumasi katsellessaan stadionin videotaululle.
Mitaliputki jatkui
Suomen joukkuekulta ei tullut suurena yllätyksenä. Yhdistetyssä on pitkät perinteet ja vaikka joukkuekilpailu oli olympiaohjelmassa ensimmäistä kertaa vasta Calgaryssa 1998, on Suomi menestynyt arvokisoissa hyvin.
Tosin ainut olympiamitali on Naganosta neljän vuoden takaa. Silloin Suomi voitti hopeaa lähes samalla joukkueella kuin nyt kultaa. Jaakko Talluksen paikalla oli silloin Tapio Nurmela.
Viime MM-kisoissa Suomi on menestynyt hyvin. Ramsaussa 1999 tuli kultaa ja Lahdessa vuosi sitten pronssia. Myös valmennusjohdosta löytyy tietotaitoa, vaikka Jouko Karjalaisen valintaa Norjaa lähteneen Jyri Pelkosen tilalle pidettiin hieman hätäratkaisuna.
Tulokset puhuvat kuitenkin puolestaan. Valmennuksesta vastaavat lahtelaiset, Karjalainen ja mäkivalmentaja Tommi Nikunen ovat tehneet erittäin hyvää työtä. Suuri osa menestyksestä lankeaa tietysti henkilökohtaisten valmentajien vastuulle, mutta liiton miehetkin ovat tehneet taatusti oikeita asioita. Leirijaksot kauden aikana ovat niin pitkiä, että myös reissussa kaiken on oltava kohdallaan, muuten kotona tehty työ menee hukkaan.
Päävalmentajalla on myös omakohtainen, vankka kokemus lajista. Karjalainen voitti olympiahopeaa 1980 Lake Placidissa ja toisti tempun neljä vuotta myöhemmin Sarajevossa.
Hennalan urheilukoulusta virkavapaalla oleva luutnantti on voittanut myös henkilökohtaisen MM-pronssi Seefeldissä 1985 ja lisäksi pari MM-joukkuemitalia.
Karjalaisen rykmentti on tähän mennessä puhdistanut pöydän Sal Lake Cityssä ja ellei mitään mullistavaa tapahdu, sama tahti jatkuu viimeisessä kilpailussa, sprintissä.
Toistaiseksi Karjalainen on osannut ennustaa menestyksen mainiosti. Henkilökohtaisen kilpailun kaksi mitalia ja joukkuekullan lahtelainen julisti jo mäkiosuuksien jälkeen.
Sprintissä hän kiirehti asioiden edelle ja julisti mitaliketjun jatkuvan loppuun asti jo lauantaina. Miehen sanaa ja ammattitaitoa ei ole mitään syytä epäillä.
