Suomalainen rakastaa kotiseutuaan, mutta ymmärtää erittäin hyvin myös eurooppalaisuuden ja kansainvälisyyden merkityksen.
Laaja identiteettitutkimus osoittaa, että kansa ei ole jakautunut jyrkkiin toisiaan vihaaviin leireihin.
Repivä julkinen keskustelu, mekkalointi sosiaalisessa mediassa tai elintasoerojen kasvu eivät yllättävää kyllä ole vaikuttaneet suomalaisten identiteettiin eli yleiseen käsitykseen omasta kuulumisesta yhteisöön.
Suomen kulttuurirahaston ja e2-ajatuspajan julkaisema tutkimus suomalaisten identiteeteistä osoittaa, että kansa ei vaikuttaisi olevan sen jakautuneempi kuin ennenkään.
Some-huutamisesta huolimatta meitä yhdistävät tiukasti toisiimme samat näkemykset perheen, ystävien, työn ja koulutuksen merkityksestä. Suomesta ei löydy voimakkaita kuplia eikä kuiluja.
Yli 6 000 suomalaisen vastauksiin perustuva tutkimus osoittaa, että suomalaiset ovat pysyneet identiteetiltään hyvin samankaltaisina sukupuolesta, iästä, asuinpaikasta tai poliittisesta kannasta riippumatta.
Suomalaisten identiteetti koostuu pysyvistä ja ajan mukana muuttuvista aineksista. Ne ovat melko hyvin tasapainossa keskenään.
Tutkimuksen mukaan suomalaiset samastuvat vahvasti kotikuntaansa. Kaksi kolmesta suomalaisesta pitää lähiympäristöään, kotikuntaansa ja asuinmaakuntaansa merkittävänä tekijänä omalle identiteetilleen.
Kotikunnalla on tärkeä sijansa myös nuorten mielissä. Tutkimuksessa ilmeni, että alle 30-vuotiaista 62 prosenttia pitää nykyistä asuinmaakuntaansa identiteettinsä kannalta tärkeänä.
Omalla tavallaan tämä identiteetti-ilmiö näkyy Oulun seudulla, jonne muuttaa paljon väkeä muualta maakunnasta. Kotimaakunnan suhteellinen tärkeys vaikuttaakin nousseen viimeisen 20 vuoden aikana.
Kotiseuturakkaudella on hyvät ja huonot puolensa. On mahdollista, että liikkuminen työn tai opintojen perässä ei houkuttele juuri paikkaan samastumisen vuoksi.
Tutkimus kertoo, että kiinnittyminen kotiympäristöön on voimakkaampaa matalasti koulutetuilla. Korkeasti koulutettujen maansisäinen liikkuvuus koulutuksen ja työn perässä on yleisempää.
Toisaalta asia ei ole mustavalkoinen. Kotiseudun lisäksi pohjoismaisuus ja eurooppalaisuus koetaan yleisesti identiteetin kannalta tärkeiksi. Eurooppalaisuus on erittäin tai jokseenkin tärkeä yli 70 prosentille vastaajista.
Kertoisiko se jotakin identiteetin kehittyneisyydestä, että kotipaikkaan kiinnittyminen ja tunne kansainvälisyydestä ja kuulumisesta Eurooppaan eivät ole millään muotoa ainakaan ristiriidassa? Koulutustausta ei vaikuta merkittävästi näihin näkemyksiin.
Suhtautuminen työhön erottaa suomalaiset ikäryhmät toisistaan. Nuoremmille ikäluokille työ ei ole yhtä tärkeä oman kokemusmaailman kannalta kuin suurille ikäluokille. Nuorille työtä tärkeämpiä ovat ystävät, koulutus ja harrastukset.
Selitys voi löytyä työmarkkinoiden muuttumisesta. Pitkien työsuhteiden tilalla ovat pätkätyöt ja toimeentulon epävarmuus. Se vaikuttaa myös elämäntapoihin. Tulevaisuudessa se voi muokata suomalaista identiteettiä.