Yhdistä ran­ta­lo­ma ja vuo­ris­ton jylhyys Mon­te­neg­ros­sa – vanhat kartat ovat kuin Taru sor­mus­ten her­ras­ta

Kotorin kaupunginmuuri kohoaa korkealle pitkin vuoren rinnettä.

Lehmiä ja lampaita paimennetaan yleisesti maaseudulla.

Rannikolla sypressit kuin Italiassa, sisämaassa vuoret kuin Sveitsissä. Balkanin lilliputti Montenegro houkuttelee matkailijoita monipuolisuudellaan.

Sypressit kohoavat kohti taivasta ja alla välkkyy sininen meri. Kaunis rantatie kiertelee kaikki lahdenpoukamat ja kylät aivan kuin Italian rannikolla. Ollaan kuitenkin Adrianmeren itäpuolella Montenegrossa.

Merestä kohoavat vuoret reunustavat monihaaraista Kotorinlahtea.

Maan ykkösnähtävyydet ovat monihaarainen Kotorinlahti ja sen perimmäisessä sopukassa sijaitseva Kotorin kaupunki. Ne kuuluvat Unescon maailmanperintöluetteloon.

Vilkkaimman risteilysesongin aikaan Kotorinlahdella voi olla neljäkin isoa risteilyalusta yhtä aikaa. Vain yksi mahtuu laituriin, muut jäävät ankkuriin.

Kotorin hyvin säilynyt vanhakaupunki on labyrinttimäinen sokkelo muurin sisällä. Se on niin vuorten suojassa, että aurinko yltää sinne vasta aamupäivällä ja vastaavasti kaupunki jää varhain varjoon auringon painuessa vuorten taakse.

Maiseman näkee kiipeämällä muuria seuraavaa polkua ylös linnoitukselle. Aivan ylös saakka ei tarvitse nousta, jo rinteeltä avautuu mahtava maisema lahdelle.

- Meillä on paljon erilaisia vanhoja karttoja, esittelee Ivan myynnissä olevia painokuvia kujan varrella antiikkiliikkeessä.

Pikkuruisella Montenegrolla on ollut pitkä historia ja paljon eri isäntiä, joten karttoja riittää. Vanha piirroskartta on niin täynnä vuoria ja jokilaaksoja, että mieleen tulevat Taru sormusten herrasta -kirjasarjan kartat.

Valloittajat ovat tulleet milloin mistäkin suunnasta. Aluetta ovat hallinneet vuoroin korinttilaiset, roomalaiset, slaavit, ottomaanit ja venetsialaiset. Viimeisimpiin vaiheisiin kuuluvat oma kuningaskunta, vuosikymmenet osana Jugoslaviaa ja nyt itsenäinen tasavalta.

Asutusta on jokien varsilla ja meren rannalla. Tasaista on vain pääkaupunki Podgorican seudulla. Suurin osa maasta on asumatonta vuoristoa.

Kotorin putiikeissa riittää paljon sievää ostettavaa.

Rannikkokaupunki Budvan kivirakennukset vaikuttavat uusilta, vaikka kaupunki on satoja vuosia vanha. Vanhakaupunki tuhoutui maanjäristyksessä vuonna 1979 ja rakennettiin sen jälkeen uudelleen.

Linnoitus vartioi kaupunkia meren äärellä. Lipunmyyjä Snezana Sipcic tiedustelee tulijan kotimaata tilastoa varten.

- Kävijöitä on eniten naapurimaista Balkanilta sekä Itä-Euroopasta, hän kertoo.

Venäläisillä on seudulla omia loma-asuntoja. Myös Italiasta ja Ranskasta riittää matkailijoita.

Lehmiä ja lampaita paimennetaan yleisesti maaseudulla.

Budvan rivieraksi kutsuttu rannikko vetää eniten matkailijoita. Rantakohteita riittää lähelle Albanian rajaa.

Hienouden huippu on Aman-ketjuun kuuluva boutiquehotelli Sveti Stefan, yksi maan nähtävyyksistä.

Se sijaitsee omalla kalliosaarellaan pengertien päässä. Saarelle pääsevät vain asiakkaat. Ulospäin se näyttää vain ryhmältä vanhoja harmaita taloja, mutta kiviseinät kätkevät sisälleen ylelliset puitteet lomalle.

Petrovac on rauhallinen pikkukaupunki, jonka kaareva uimaranta sopii hyvin perheille.

- Täällä on paljon yksityismajoitusta, kertoo Nina Vukovic matkailuinfossa. Palkat ja eläkkeet ovat pieniä, lisätuloja saadaan huoneita ja asuntoja vuokraamalla.

Pitkin rannikkoa näkyy keskeneräisiä hotellityömaita. Harmaat betonikolossit kertovat paitsi matkailubuumista myös rahoitusvaikeuksista.