Turun yliopiston Jean Monet -keskuksen johtaja Esko Antolan mielestä Libanonin kriisi on itse asiassa osoittanut EU:n ulkopolitiikan toimintakyvyn suuren puutteen. Se ei pysty kuin julkilausumiin, toki kiitettävästi yksimielisiin.
Isoissa asioissa kansalliset edut ovat aika suuria ja yhteinen kanta ei ole terävä. Suuret maat toimivat helposti omissa nimissään.
"Sitten kun pitäisi ruveta toimimaan, EU ei pysty sitä kantaansa panemaan toimeen. Me näytimme sen YK:lle ja toivottiin, että YK:n turvaneuvosto sen hoitaa. Totta kait voidaan sanoa, että päätöslauselmassa on niitä EU:n esittämiä elementtejä, mutta ei se nyt ihan toiveitten mukaan mennyt."
Perusongelmaa yhteinen ulkoministeri ei Antolan mielestä poista.
"Jonkin verran se parantaisi tilannetta, jos EU:lla olisi vain yhdet (ulkopoliittiset) kasvot. Silloin kun kriisi oli meneillään, niin siellähän kävi Tuomioja, Solana, siellä kävi Lehtomäki ja pari, kolme komission jäsentä. Aika moni taho puhui ikään kuin EU:n nimissä."
Se tiedettäisiin kenelle soitetaan. Puheenjohtajuus tulee kuitenkin säilymään ja jokainen maa haluaa vuorollaan profiloitua, esimerkiksi Saksa Suomen jälkeen. Perustuslaissa määritelty henkilöpuheenjohtajuus on yksi ratkaisu.
"En pitäisi mahdottomana, että jäsenmaat vaativat nykyistä puheenjohtajaa tekemään arvion siitä, mitä opetuksia tästä oli ulkopolitiikan hoidolle."
Javier Solanan nostaminen ulkoministeriksi olisi perustuslain paloittelua, josta kaikki sanovat, että sitä ei saa tehdä.
Todellisuudessa sitä on Antolan mielestä paloiteltu jo vaikka kuinka paljon: euroryhmän puheenjohtajuus, solidaarisuusvelvoite ja asevarasto ovat jo käytössä ja nopean toiminnan joukot perustetaan ensi vuonna.