Kymmenen vuotta sitten kreikkalaisen ravintolan keittiön takaa kuului erikoinen huudahdus. Kukaan ei olisi kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota, ellei tarjoilijapoika olisi hädissään juossut terassilla istuvien pöytiin ja kertonut: anteeksi kovasti, mutta omistaja pitää sairasta lastaan täällä.
Niin? Poika jatkoi, että Kreikassa kehitysvammaiset pidetään tavallisesti maaseudulla piilossa, mutta tämä pariskunta on vähän erikoinen.
En tiedä ihan varmasti, miten Kreikassa vammaisiin nyt suhtaudutaan. Ihan väärässä en ole, jos väitän, ettei kuten Pohjoismaissa, ei ainakaan asennetasolla. Ja tuolloin kymmenen vuotta sitten sekä Kreikka että Suomi istuivat samojen neuvottelupöytien ääressä.
Näin siis meillä unionissa. Monenlaista väkeä ja lisää on tulossa.
Tämä tuli mieleeni, kun luin kansanedustaja Astrid Thorsin ja europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäen vaatimuksen, että EU:n jäseneksi pyrkivän Romanian on puututtava vammaisten lasten laitoshoitoon.
Nämä naiset ovat lähettäneet Romanian pääministeri Calin Popescu-Tariceanulle ja Suomen pääministeri Matti Vanhaselle sekä unionin laajentumisesta vastaavalle komissaari Olli Rehnille asiasta kirjeen.
Komissio on nimittäin Romanian liittymistä valmistelevassa julkilausumassa kehunut, kuinka maassa on parannettu lastensuojelua ja uudistettu vammaisten lasten hoitoa laitoksissa.
Komission kanssa täysin toista mieltä on yhdysvaltainen Mental Disability Rights International, jonka mukaan laitoksissa vammaisia lapsia pidetään nälässä. He eivät pääse pois sängyistään, eikä kukaan piittaa jatkuvasta makuuasennosta tulevista märkivistä haavoista.
Näillä lapsilla ei ole edes henkilöllisyyttä eli heitä ei ole missään kirjoissa tai kansissa. Miksi siis hoitaa lapsia, joita ei ole olemassa!
Olisi kyllä ihan luvallista vaatia EU-jäsenyydestä intoilevan Romanian tekevän asialle jotain ja nopeasti. Vammaisten epäinhimillinen kohtelu on yhtä kuin, että Romania ei kunnioita kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia.
Ihmisoikeuksien kunnioitus on kirjattu ns. Kööpenhaminan kriteereihin, jotka hakijamaan on täytettävä ennen liittymistään unionimaiden joukkoon.
Kirjelmöivät naiset eivät kiistä, etteikö Romaniassa olisi menty eteenpäin myös lasten oikeuksissa. Nyt Romanian adoptiolapsilla on turvanaan laki, jolla pyritään estämään lasten joutuminen ihmiskaupan uhreiksi.
Tämä ei mitätöi sitä tosiasiaa, että vammaiset lapset ovat yhä heitteillä.
Mental Disability Rights Internationalin kirjoitukset kuvineen on inhaa luettava ja katsottavaa.
Se, että Romania olisi jäsen jo ensi vuoden alussa, tuntuu uusien viestien jälkeen vähän vaikealta. Kova hinku ei yksin riitä.
Monen europarlamentaarikon mielestä EU:n perustuslain ratifiointi on turhaa, koska se sellaisenaan tuskin tulee voimaan. Ja voisiko uuteen tekstiin vaikuttaa enemmän, jos ei ole pannut puumerkkiä vanhan alle?