Oulu Voisi kuvitella, että uimahyppy on yksinäistä hommaa. Tornista alas tuijottelevaa hyppääjää on vastassa vain metrikaupalla sinisenä välkkyvää vettä.
Väärin. Alhaalla on vastassa hurraava joukko, joka antaa aplodit uudelle hypylle ja lähettää taas seuraavan hyppääjän onnenpotkulla tornin portaisiin.
"Ryhmä tukee koko ajan. Sen ansiosta kehittyy nopeammin ja mielenkiinto pysyy yllä koko ajan", sanoo uimahyppääjä Taina Karvonen, 16.
"Ryhmähenki on hämmästyttävän hyvä, vaikka meillä on kuuden vuoden ikähaitari."
Aleksi Riekki, 15, Iida Mäkikallio, 12, Heikki Mäkikallio, 10, Tino Nissinen, 12, Jouni Kallunki, 13, Sami Järvelä, 13 ja Lauri Suutarinen, 13, ovat samaa mieltä. Ilman ryhmää Oulun Uimarit -73:n ryhmä IV olisi kaukana siitä, missä se nyt on.
Lyhyessä ajassa tehdyt vaativat hyppysarjat, kuusi paikkaa joulukuun PM-kisoissa Turussa ja karsintojen kolme A-luokan tulosta ovat vakuuttaneet valmentajaportaan siitä, että tulevaisuudessa joukkiolla on mahdollisuudet hyviin tuloksiin kansainväliselläkin tasolla.
Joukkio tursuaa hyvää tuulta ja puhua pulputtaa yhteen ääneen.
"Ryhmähenki on sitä, että saa tukea silloinkin, kun menee pieleen", he pohtivat.
"Jos joku tekee uuden hypyn, se kannustaa muitakin opettelemaan. Jos jotakin jännittää vaikea hyppy, sille sanotaan yhteen ääneen, että ihan helppo."
Jatkuvan kehittymisen lisäksi lajin parhaimpiin puoliin kuuluukin omien pelkojen voittaminen.
"Ja se, että tässä saa lentää."
Harjoitusmäärät vaihtelevat kuudesta yhdeksään kertaa viikossa. Nopeasti laskien nuoret uimahyppääjät viettävät aikaa yhdessä parikymmentä tuntia viikossa pelkästään harjoituksissa, mutta tapaavat vapaallakin. Eivätkä koskaan riitele, eivätkä tunnusta olevansa kateellisia toisilleen, edes silloin kun joku pärjää kisoissa paremmin kuin toiset.
"Kateellisia ollaan korkeintaan siitä, että joku saa tehdä uuden hypyn ensimmäisenä."
Monipuolisuutta harjoitteluun
OU-73:n uimahyppyjaosto sai reilu vuosi sitten uuden valmentajan, jota hyppääjät kiittävät monesta. Suomen Uimaliiton entinen päävalmentaja Juri Putygin on muuttanut Raksilan hallin syvässä päässä paljon.
"Meillä on nyt uusia hyppyjä ja paremmat sarjat kaikilla", Taina Karvonen sanoo.
"Harjoitukset ovat pitempiä, ja hiljalleen on lisätty myös treenikertoja."
Eniten on kuitenkin tapahtunut laadussa.
"Varsinkin kuivaharjoittelu on monipuolisempaa. Meillä on kuivalautaa, volttivyötä, trampoliinia, akrobatiaa, voimistelua, juoksua ja vaikka mitä", joukko listaa yhteen ääneen.
"Tästä on tullut riippuvaiseksi", he väittävät.
"Välillä valitetaan, ettei meillä ole omaa aikaa. Maanantaina oli vapaapäivä, ja me tulimme kaikki yhdessä uimaan."