Himoittu Jukolan viestin voitto meni Vehkalahdelle 23 vuoden tauon jälkeen. Voittajajoukkueen ilmeistä saattoi lukea, että ykkössija maistui erinomaiselta. Lisämausteensa toi se, että voittoa puolustanut kova kotimainen kilpakumppani, joensuulainen Kalevan Rasti jäi toiseksi 43 sekunnin erolla.
Vehkalahden Veikkojen ankkuri Tero Föhr tunnusti, että voitto oli unelman täyttymys, joka oli karata viimeistä rastia haeskellessa melkein maalissa. Yleisö hiljeni täysin, kun näki Föhrin seikkailut maalin näyttötaululta. Draama sai onnellisen lopun.
"Olimme kuulleet kotipuolessa juttuja, miten hyvällä joukkueella voitettiin 1983. Jo pikkupoikana aloin uneksia, millaista olisi voittaa Jukola", Föhr kuvaili tuntojaan.
Voitto ei suinkaan ollut sattumaa. Vehkalahdella aloitettiin erityinen Jukola-projekti, jonka tarkoitus oli menestyä vuosi sitten Anjalankoskella. Tuloksena oli kolmas sija.
"Ehkä se kasvatti. Emme olisi tässä, jos emme olisi sisuuntuneet kolmossijasta niin paljon", Föhr myönsi.
Voittajien ankkuri sai perinteisesti kunnian lukea kaikelle kansalle Jukolan viestin sanoman, joka tällä kertaa oli suunnattu ansiokasta nuorisotyötä tekevälle Nuorelle Suomelle.
"Hyvin se juhlava hetki meni. Liikutus tuli vasta jälkeenpäin", Tero Föhr naureskeli.
Kun kolmannen sijan otti Tampereen Pyrintö, ruotsalaiset ja norjalaiset saatiin pidetyksi poissa palkintopallilta.
Tärkeintä
on tunnelma
SK Pohjantähti oli jälleen paras pohjoissuomalainen miesjoukkue. Viimevuotinen 33. sija vaihtui tosin tänä vuonna 74. sijaan. Joukkue hävisi kärjelle tunnin ja 22 minuuttia.
"Täällä on tärkeintä tunnelma ja joukkuehenki. Yöosuuden suunnistaminen on aina hieno kokemus. Vaikka kyllä harmittaa, että simahdin täysin jo kahden kilometrin jälkeen", toisen osuuden suunnistanut Jukka Kokkoniemi sanoi.
Kahdentoista Jukolan kokemuksella Kokkoniemi väitti tämänkertaista uransa rankimmaksi.
"Tai sitten minusta vain tuntuu nyt siltä", Kokkoniemi naurahti.
Sadan parhaan joukkoon ei kuntoilijaporukoilla ole asiaa. Seitsenosuuksisen viestin selvittäminen parikin tuntia huippu-urheilijoista koottuja kärkijoukkueita hitaampana on kova suoritus. Sillä pääsi tällä kertaa 125 parhaan joukkoon.
Monet joukkueet hissuttelivat hiljakseen metsässä nautiskellen hyvästä kartasta ja taidokkaasti laadituista radoista. Loppuaika oli täysin epäolennainen asia.
Jukolan viesti kokosi Saloon ennätykselliset 13 000 suunnistajaa valvomaan kesäyötä yhtenä suurena perheenä torkkuen telttapatjoilla radion kuulokkeet korvissa.
Sade on vain
pukeutumiskysymys
"Tärkeintä tässä on tunnelma, ei sijoitus. Minulle juhlavin hetki on, kun voittaja lukee Jukolan sanoman maalissa", Pellon ponnen teltalla istuskellut Tapani Sipilä sanoi. Hän on ollut Jukolan viesteissä 1970-luvulta lähtien.
Veijo Ekonoja keittelee kahvia retkikeittimellä. Kiirettä ei ole.
"Jukola on pysynyt kaiken kansan suunnistustapahtumana. Tiomila Ruotsissa on mennyt jo niin totieseksi touhuksi. Täällä ollaan perhekunnittain nauttimassa kesästä", Ekonoja totesi.
Aurinko paistoi Salossa kaksi päivää. Mutta Pellon Ponnen teltalla ei muisteltu edes sateisia Jukolan viestejä pahalla.
"On joskus ollut märkääkin, ja pellot ovat lainehtineet. Mutta suunnistajalle sadesää on vain varustekysymys: minkä sille voi, jos vettä sataa. Ei kesä siitä pilalle mene", Veijo Ekonoja pohti.
Julkisuudessa on ajoittain otettu esiin ympäristöhaitat, joita suuren suunnistajamäärän sanotaan alueelle aiheuttavan.
"Vielä mitä. Kuortaneella tutkittiin, että tallatut taimikot voivat kolmen vuoden päästä jopa paremmin. Meillä järjestettiin FIN5-viikko vuonna 1999, eikä maastossa ole enää minkäänlaisia jälkiä massoista", Sipilä totesi.
Pellon Ponnesta oli Salossa mukana 21 miestä ja neljä naista. Kolme telttaa oli pystytetty siistiin riviin satojen muiden keskelle.
"Se on kumma juttu, että suunnistajat eivät jätä edes roskia jälkeensä. Kai luonto on jokaiselle niin tärkeä", Ekonoja arveli.
Ensi vuonna telttakylä kohoaa Lapualle Simpsiönvuoren kupeeseen.
Kaikki 13 000 suunnistajaa eivät voi olla väärässä: jotain maagista Jukolassa pitää olla.