Kun haukiputaalainen Pertti Haimakainen raahasi vuonna 1990 kotipihalleen "ruosteiseksi romuläjäksi" kuvailemansa moottoripyörän, hän odotti kauhulla vaimonsa Marja-Liisan reaktiota. Mutta rouva huudahtikin: "Voi, tuohan on ihana." Siitä alkoi harrastus, jonka jakaa pariskunnan lisäksi heidän poikansa Jukka.
Moottoripyöräharrastus on kasvussa, ja pyöriin hurahtaneista löytyy yhä enemmän naisia, pariskuntia ja jopa kokonaisia perheitä. "Alkuvuosina keskityimme museopyöriin. Ensimmäinen oli sivuvaunullinen K-750, ja sitten hankittiin kaksi Pannoniaa. Lisäksi on ollut pari BMW:tä. Yhteensä pyöriä on ostettu kahdeksan ja nyt minulla on työn alla vanhan venäläisen moottoripyörän muutos dieselkäyttöiseksi", Pertti esittelee. Marja-Liisa istui ensin kyydissä, mutta kerran ajettuaan halusi oman pyörän.
Moni museopyörien harrastaja pyrkii saamaan ajopelinsä museorekisteriin. Maalaukset, verhoilut ja kiillotukset vievät aikansa, ja pyörän historiaa selvitetään tarkasti.
"Meillä oli talo pimeänä ja perhe laittoi tallissa pyöriä. Kukaan kolmesta pojasta ei säästynyt, kahdesta tuli autoharrastajia ja Jukka on innokas motoristi", Pertti hymyilee.
Ajopeli kokoaa samanhenkiset
Ajokausi alkaa vapulta ja päättyy syksyn kylmetessä. Siihen väliin jää Haimakaisten mielestä aivan liian vähän viikonloppuja, ja ne käytetään kokoontumisajoihin tai omiin reissuihin. Vappuajelu, Kontioralli ja Veteraaniralli ovat kohokohtia. Ajokilometrejä saattaa kertyä 7 000 vuodessa. "Näissä ympyröissä on tosi reilua ja mukavaa porukkaa. Siellä ei arvioida ihmisiä iän, sukupuolen tai pyörän mukaan. Moottoripyörät tietysti kokoavat samanhenkiset yhteen, mutta leppoisa joukko ympärillä on harrastuksen toinen puoli", Marja-Liisa kertoo.
Harrastuksen myötä on tullut uusia, eri-ikäisiä ystäviä. Myös oma perhe pysyy mukavasti kasassa yhteisten puuhien kautta. Kolmekymppinen Jukka asuu Iissä. Hän kasaa vanhaa pyöräänsä ja siihen on tulossa sivuvaunu pientä poikaa varten. Myös avovaimo Satu on hankkimassa moottoripyöräkorttia. "Olen päivittäin tekemisissä vanhempieni kanssa, usein pyörien merkeissä. Laitamme niitä, puhumme aiheesta ja kesällä tulee ajettua paljon yhdessä. Moottoripyörät yhdistävät meitä huomattavasti", Jukka toteaa.
Isän ja tyttären yhteinen juttu
Oululaisen Tarja Veijolan Kawasaki odottelee tulevaa ajokautta moottoripyöräkerho Oulu MC:n tiloissa. Pyörää olisi laitettava ajokuntoon, ja siihen Tarja tarvitsee isänsä Juha Veijolan neuvoja.
"Olen täällä kerholla pyörinyt niin kauan kuin tuo on minua tänne raahannut", Tarja sanoo osoittaen isäänsä. Juha Veijola hankki ensimmäisen pyöränsä 16-vuotiaana. Tauon jälkeen harrastus elpyi 1980-luvun puolivälissä, ja nykyinen Suzuki Intruder on jo viides moottoripyörä. Tarja tahtoi lapsesta lähtien kyytiin ja ajoi kevarikortin, kun ikää oli riittävästi.
"Olen maksanut kortin kaikille lapsilleni. Aiemmin mopoa sai ajaa kortitta, joten kevytmoottoripyörä ja autokoulun ajo-opetus tuntuivat paljon paremmilta vaihtoehdoilta", Juha selittää.
Tarjan sisarukset Mervi ja Tuomo ajavat jonkin verran isänsä pyörällä. Kaikki neljä osallistuvat tavalla tai toisella Oulu MC:n toimintaan.
Aktiivisin tuntuu olevan Juha, joka laskeskelee käyvänsä kerholla kolmena iltana viikossa. Aina kyse ei ole moottoripyörän laittamisesta, vaan kavereiden porisuttamisesta, kahvista ja biljardista. Samalla tulee luettua alan lehtiä. Tapahtumiin osallistutaan talkootyöllä, ja Juha on välillä järjestyksenvalvojana.
Avomiehestäkin tuli motoristi
Isä ja jo omillaan asuva tytär eivät erikseen sovi tapaamisia kerholle eivätkä kaikki puheenaiheet liity moottoripyöriin. Kevään mittaan yhteisiä hetkiä on kuitenkin tarkoitus järjestää, sillä Tarja haluaisi hyödyntää isänsä tietämystä. Hän hankki oman pyörän yhdessä avomiehensä Arto Hiltulan kanssa vasta viime keväänä, eikä tekniikka ole vielä kovin tuttua. Toisaalta kerhon tiloissa pyörii aina muitakin motoristeja, jotka jakavat mielellään tietojaan ja taitojaan.
"Avomieheni ei ollut aluksi kiinnostunut moottoripyöristä. Vähitellen hänen mielensä muuttui, ja ajoreissuja on tehty yhdessä. Ongelmana on vain se, ettemme haluaisi jättää koiraa kotiin. Leikillämme suunnittelemme sille sivuvaunua."
Tarvittaessa Tarjan äiti kuitenkin hoitaa lemmikkiä, sillä koirat ovat hänen harrastuksensa. Moottoripyöräilyyn hän ei ota osaa edes kyytiläisenä, mutta muun perheen harrastus saa hyväksynnän.