Oulun kaupunginvaltuusto hyväksyi viime torstaina -- ilmeisesti enemmän tai vähemmän vahingossa -- budjetin lisäysesityksen, jonka mukaan on ryhdyttävä välittömästi valmistelemaan Rajakylän hoivan kokoisen uuden vanhusten hoitopaikan rakentamista. Oli miten oli, on erinomaista, että lisäys tehtiin, näyttivätpä kaupungin talousluvut miten synkeiltä tahansa.
Pelkkä valmisteleminen ei tietysti vielä takaa, että jotain tapahtuu -- ainakaan nopeasti. Suunniteltiinhan Rajakylän hoivaakin neljä vuotta. Alkuperäisten kaavailujen mukaan pitäisi Rajakylässä olla näihin aikoihin jo koko lailla valmista, mutta nyt määränpää häämöttää vasta jossain reilun vuoden päässä.
Eikä uutta yksikköä tietysti ihan suin päin kannata ryhtyä väsäämään. Nyt olisi mainio tilaisuus suunnitella se uusi malli, jota vanhustyöstä vastaavat ovat jo hieman visioineet ja jota tavallisella maalaisjärjelläkin on helppo kannattaa.
Laitoksen sijaan tehtäisiinkin sellainen palvelukeskus, jossa vanhus voisi asua samassa osoitteessa koko loppuelämänsä, kun omassa kodissa ei enää selviä. Eri tasoisia palveluja olisi saatavissa yhdestä ja samasta paikasta, eikä kunnon heikentyessä tarvitsisi muuttaa aina uuteen laitokseen.
Päättäjilläkin tuntuu olevan asiaan ymmärrystä. Talousarviota käsiteltäessä haluttiin selvittää yhden muuton mallia ja pidettiin kohtuuttomana, että vanhukset joutuvat viimeisinä vuosinaan muuttamaan enemmän kuin koko elinaikanaan yhteensä: palveluasuntoon (ehkä useampaankin), tehostettuun asumispalveluun, hoivakotiin, kaupunginsairaalaan ja saattohoitoon.
Nyt puheet voidaan panna käytäntöön ja suunnitella sellainen malli.
Mikään uusi keksintö palvelukeskus ei ole. Vastaavia kehitellään jo esimerkiksi Espoossa ja Helsingissä. Oululla ei tietenkään ole mitään syytä jäädä asiassa jälkeen.
Uutta suunniteltaessa pitää muistaa, etteivät seinät yksin riitä. Laitoksiin ja keskuksiin tarvitaan ammattitaitoista henkilökuntaa ja jo nyt aletaan olla tilanteessa, ettei sellaista niin vain ole otettavissa. On pakko löytää uusia tapoja tuottaa palveluja ja on pystyttävä lisäämään ennaltaehkäisevää toimintaa. Kaksinkertaiset tilat eivät välttämättä tarkoita kaksinkertaista henkilökuntaa.
Talousarviossa on muutakin lohduttavaa vanhustyön ongelmiin. Ouluun aiotaan perustaa kuntoutuskotityyppinen 15--20 paikkainen osasto, jossa ikäihmiset voivat odottaa palvelukotipaikkaa tai hoivapaikkaa sen sijaan, että jonottaisivat paikkaa Oulun kaupunginsairaalassa. Kuntoutuskoti perustetaan osaksi Hiirosenkotia ja otetaan asteittain käyttöön.
Samaan aikaan tilannetta tosin sotkee Oulu-osaston lähtöpassi Oulun yliopistollisesta sairaalasta. Oulu-osastolla on 28 paikkaa ja siellä hoidetaan muun muassa leikkauksen jälkeen hoitoa tarvitsevia potilaita, usein hyvin vaativia tapauksia. Henkilökunnalta vaaditaan erityistä ammattitaitoa ja siksi järkevintä olisi siirtää osasto kokonaisena.
Osasto on nyt menossa Kaupunginsairaalaan. Siellä ei kuitenkaan ole yhtä vuodeosastoa vastaavia tyhjiä tiloja, joten siirto vaatii monenlaisia järjestelyjä. Sairaalasta on saatava pois suuri osa niistä potilaista, jotka ovat siellä vain odottamassa jatkohoitopaikkaa. Heitä on koko ajan keskimäärin 40. Täysin väärä paikka sairaala heille tietysti onkin, mutta muutakaan ei ole toistaiseksi tarjolla. Kuntoutuskodin lisäksi Hollihaan palvelukoti helpottaa tilannetta ainakin hieman. Ensi vuoden alussa valmistuvaan palvelukotiin tulee 29 paikkaa.
***
Oulun valtuuston voi ehkä pian nähdä netistä. Ei YouTubesta, vaan kaupungin omilta sivuilta. Odotellessa voi surffailla Kauhajoen kokousvideoita -- erityisen suositeltavaa, jos kärsii univaikeuksista.