Kolme vuotta sitten Kuusamosta Ouluun muuttanut Simo Koskinen innostui viime äitienpäivänä katsomaan, kuinka paljon hän saisi siivottua roskia Linnansaaresta omin käsin. Saldoksi tuli viisi muovipussillista roskia, sateenvarjo ja pyöränrengas.
Koskinen oli hämmästynyt keräämänsä roskan määrästä. Hän oli poiminut roskia noin sadan metrin matkalta kaupungin puolen sillankorvasta Raatin puolen sillalle asti.
Pieneltä matkalta löytyneen roskan määrä turhautti häntä, mutta toisaalta siivoaminen oli voimaannuttava kokemus.
– Kyllä siitä tuli hyvä fiilis. Yhdessäkin tunnissa saa paljon tehtyä.
Oulussa kahvilayrittäjänä toimiva ja Linnansaaren edustalla olevassa wakeboard-toiminnassa mukana oleva Koskinen sanoo olevansa tavallinen tallaaja eikä fanaattinen luonnonsuojelija.
– Puhdas luonto on aina ollut itseisarvo minulle ja yritän itse elää mahdollisimman puhtaasti, järkevissä puitteissa. Tietty ekologinen ajattelu on osa elämääni, Koskinen sanoo.
Luontoarvot tulivat entistä vahvemmin mukaan Koskisen elämään sen myötä, kun hän toimi eräoppaana Kuusamossa. Periaatepäätös olla ostamatta muovipusseja on pitänyt jo seitsemän vuoden ajan, mutta Koskinen ei pidä itseään erityisenä luontoaktiivina. Roskaamiseen Koskinen sanoo kuitenkin havahtuneensa kaupunkiin muuttamisen jälkeen ja pohtii, miten voisi herätellä muitakin.
Yksittäinen roska saattaa tuntua mitättömältä, mutta jos kaikki heittävät yhden roskan maahan, jätteen määrä kertautuu.
– Linnansaaressakin ylivoimaisesti yleisin roska oli tupakantumppi, niitä oli tuhansittain, eikä niitä saa millään noukittua talteen. Toisaalta määrällisesti yllättävin yksittäinen roska oli tupakka-askin pakkausmuovi. Se ilmeisesti putoaa helposti maahan. Rikkinäistä lasia on todella paljon ja tietysti nuuskatyynyjä ja -purkkeja, Koskinen sanoo.
Koskinen kävi tammikuussa Tallinnassa Clean World Conference -tapahtumassa. Siellä puhuttiin ympäristön puhtaudesta, kuluttamistottumuksista ja siitä, miten ympäristö voitaisiin ottaa huomioon omissa valinnoissa.
– Siellä minut ainakin havahdutti tieto, että jo yksi tupakantumppi saastuttaa 150 litraa vettä. 20 savukkeen askilla on siten mahdollisuus pilata kolme kuutiota vettä, Koskinen kertoo.
Linnansaaren siivousoperaatio oli ollut Koskisella jo jonkin aikaa mielessä, ja lumien sulettua hän päätti sen toteuttaa. Mies keräsi iltaseitsemästä iltakahdeksaan Linnansaaresta muovipulloja, käärepapereita, karkkipapereita, nuuskapurkkeja. Suuri osa roskista oli tullut Linnansaaren rantaan veden mukana. Sitten hän otti kännnykällä kuvan keräämästään roskasta ja latasi sen sosiaaliseen mediaan, julkiseen Oulu-ryhmään.
Se vähän hirvitti. Koskinen ei halunnut syyllistää ketään eikä toisaalta yrittää esiintyä maailmanpelastajana. Tarkoitus oli tuoda asiaa esille positiivisen kautta.
Kommentit yllättivät hänet iloisesti.
– Kuva sai kymmeniä positiivisia kommentteja ja yli 1300 tykkäystä eri kanavissa. En saanut yhden yhtäkään negatiivista kommenttia.
36-vuotiasta Koskista kiinnostaa jonkinlaisen yhteisöllisen toiminnan järjestäminen aiheen ympäriltä.
– Yksinkin voi tehdä enemmän kuin oman osuutensa, eikä aina tarvitse järjestää jotain tempausta, että saisi jotain aikaan. Mutta kiva olisi sellaistakin suunnitella, ihan mielelläni lähtisin sellaiseen mukaan.
Koskisen mukaan muiden jälkien siivoaminen on yksi tapa toimia. Merkittävämpää olisi kuitenkin hoksauttaa ihmisiä, miten tärkeää on huolehtia, että roska menee roskikseen alun alkaenkin.
– Roskienhan ei tarvitsisi alun perinkään päätyä maahan tai veteen. Uskon, että ihmiset kyllä mieluummin pistävät roskan roskiin, jos huollettuja roskapönttöjä on lähistöllä. Eikä se ole iso homma pistää roskaa taskuun siihen asti, että tulee roskis vastaan.
– Olisi myös toivottavaa, että jo tuotteen ostovaiheessa mietittäisiin näitä asioita, Koskinen sanoo.
