The Smashing Pumpkins, Helsingin jäähalli 3.3.2008
Valtavan kokoinen kaljupäinen mies hopeisessa kalansuomuhameessaan. Jaloissa muoviset maihinnousukengät. Billy Corgan on lavan ehdoton keskipiste. Sitäkin pienemmältä näyttää vain hieman bassoaan isompi Ginger Reyes. Kitaristi Jeff Schroederia tuskin huomaa.
Poissa ovat D´arcy Wretzky ja James Iha, monelle fanille korvaamattomat Smashing Pumpkins -muusikot. Mutta uusi kokoonpano soittaa mainiosti! Ja onhan energinen Jimmy Chamberlin sentään vielä kannujen takana.
Corganin johtama yhdysvaltalainen Smashing Pumpkins oli vaihtoehtorockillaan 1990-luvun seuratuimpia nimiä. Bändi kävi soittamassa täydelle Hartwall Areenalle juuri ennen hajoamistaan vuonna 2000.
Comeback-kokoonpano sai houkuteltua halliin enää 4650 kiinnostunutta todistamaan kiertueen viimeistä keikkaa.
Corgan ei lähtenyt kosiskelemaan yleisöä, vaan keskittyi aluksi rauhallisempaan materiaaliin. Biisit seurasivat toisiaan ennen ensimmäistäkään välispiikkiä.
Viime vuonna ilmestynyt Zeitgeist on yleissävyltään synteettinen ja tyly. Siksi onkin ilahduttavaa huomata kuinka ilmeikkäästi tämä levyllä esiintymätön kiertuekokoonpano soittaa. Se osaa tarvittaessa olla myös räväkkä. Saundissa kuuluu paikoitellen kaikuja jopa 70-luvun Black Sabbathista.
Pirteä (Come on) Let´s go! saa yleisön innostumaan. Corgan kiittää ja käskee olemaan innostumatta liikaa. "En halua että kukaan kuolee innostuksesta", sanoo mies sarkastisesti. Juuri ep:llä ilmestynyt nerokas The Rose March on osoitus Corganin pop-säveltäjän kyvyistä. Kynä ei ole ruostunut. Myös kitaristina mies on paljon ilmaisukykyisempi kuin levyillä.
Koko keikka meinasi karata stand-upin puolelle kun alati yskivä Corgan improvisoi akustisen bluesin "I´m sick", rienasi välissä norjalaisia heavy-bändejä ja jatkoi bluesia itseironisesti "I´m funny, but I got more money than you", heti perään vanha hitti Ava Adore ja yleisö repesi riemusta.
Kauniin My Blue Heavenin Corgan lauloi vain Lisa Harritonin pianon säestyksellä. Sen jälkeen oli shokkivalojen ja möykkämetallin aika sekä riemastuttavat Uriah Heep ja Iron Maiden -hupailut. Viihdyttävää!
Corgan näytti epäilijöille että Smashing Pumpkins on muutoksista huolimatta loistava popbändi, vaikka monelle hittikimaraa odottaneelle keikka olikin pettymys.