Nälkämaan marssi kajahtaa Kainuussa epävireisesti. Kuntakuorossa kaikki laulavat lujaa, mutta eri sävellajista. Niukkuutta jaettaessa maakuntahenki kulkee vain pihisten.
Kainuun Sanomien uutinen Kainuun kuntien yhteistä neuvottelusta kertoo, missä sinisten ajatusten ja maakuntahallintokokeilun mallikunnassa nyt mennään. Puheenvuoroissa epäiltiin koko maakunnan hajoavan eripuraan. Maakuntajohtaja luonnehti keskustelua naurettavaksi, Kajaanin tuleva kaupunginjohtaja apinalauman tappeluksi.
Ennen Kainuussa kirottiin Oulun tervaporvareita, nyt kuntarajan takana asuvia saman maakunnan päättäjiä. Osa ajaa maakunnallista yhtenäisyyttä ja haaveilee yhdestä Kainuun suurkunnasta. Vähäväkisimmissä kunnissa ajatellaan, että raha ja palvelut valuvat jatkuvasti sinne, missä jo nyt on eniten hyvää.
Ankara vääntö on menossa valtion lupaamasta kolmen miljoonan euron potista, joka on tarkoitettu erityisen harvaan asuttujen kuntien ahdingon helpottamiseen. Kainuussa sitä on tulossa Puolangalle, Suomussalmelle ja Ristijärvelle.
Päällekkäin toimivien kunta- ja maakuntaorganisaatioiden keskinäisiä pelisääntöjä ei kuitenkaan vielä ole saatu valmiiksi. Kainuun maakunta näet kirjoittaisi rahojen osoitteeksi oman tilinumeronsa. Perusteluna on, että maakunta järjestää suurimman osan kainuulaisten palveluista.
Maakunnan peruste on ymmärrettävä, mutta niin on myös pienten kuntien katkeruus. "Me emme vaan saa mitään. Annamme vain rahaa lahjaksi Kajaanille ja Sotkamolle", sanoo Ristijärven kunnanjohtaja Raija Potila.
Ratkaisematta on myös se, saavatko kunnat pitää veroprosentin nostolla saadut rahat itselleen, vai upotetaanko hyöty yhteiseen maakunnan kassaan.
Puolangalla maakunnan isojen ja voimakkaiden harjoittamaksi riistoksi on koettu lukioiden oppilasrajojen asettaminen. Oma lukio on erittäin tärkeä, koska sen loppuminen pakottaisi 16-vuotiaat muuttamaan pois kotoaan opin perässä.
Puolangalla ajatellaan, että maakunta on kääntänyt reunakunnalle selkänsä. Niinpä lukioyhteistyötä onkin viritelty naapurien kanssa jopa maakuntarajan yli. Kainuun länsireunalla Vaalassa tärkein asiointisuunta on aina ollut Oulu, ja sinne katselevat nyt myös monet puolankalaiset.
Rikkaina aikoina on helppo olla höveli naapuriakin kohtaan. Nyt Kainuun eri kulmilla kuitenkin pidetään kiinni lähipalveluista ja kytätään, mitä naapuri saa. Kaikkia maakunnan asukkaita tyydyttäviä ratkaisuja ei voi tehdä, mutta hyvin vaikealta näyttää edes kuntien pääseminen sopuratkaisuihin.
Kainuun mallin jatkosta on kuitenkin päätettävä melko pian. Entiseen ei ole paluuta, mutta yhteinen näkemys Kainuun marssin uusien säkeistöjen sisällöstä puuttuu. Kansalaiskeskustelun toivotaan selventävän tilannetta, mutta lopulta vastuu on vaaleilla valituilla päättäjillä.
Yhteisen Kainuun puolesta ei ole ihan helppo tehdä työtä, jos kotikunnan äänestäjät kokevat katselevansa Kajaaniin päin kumartavan luottomiehensä takamusta.
Nykytilanteessa ajatus koko Kainuun kattavasta yhteisestä läänistä tuntuu kovin kaukaiselta. Vai joko nyt otettaisiin käyttöön vähintäänkin lempeän pakottamisen keinot? Missä on esimerkiksi Vaalan paikka, jos Kainuun suurkunta joskus syntyy?
petri.hakkarainen@kaleva.fi