Oulu Suomen uinti porskuttaa kohti ensi elokuussa odottavia Pekingin olympialaisia yhden kärjen taktiikalla. Yksinäisenä kärkipelaajana häärii maailmanmestari Hanna-Maria Seppälä.
Taktiikkaa ei ole erikseen sovittu. Se on pakon sanelema juttu.
"Kisoihin lähtee muutama uimari. Jos meillä olisi 150 000 uimaria, niin tilanne olisi aivan toisenlainen" Suomen uimaliiton valmennuspäällikkö Ippe Natunen sanoo.
Natunen ei heitä lukemaa ihan hatusta. Uinnin mahtimaasta Yhdysvalloissa kilpauimareita on juurin tuo määrä.
"Meillä uimareita on 4 000, ja liiton budjetti on saman verran kuin Yhdysvalloissa on yhdellä uimaseuralla. Pitää vähän miettiä, mistä me ponnistamme."
Natunen muistuttaa, mikä etu valtavista massoista on: Menestystä voi surutta hakea kovimman kautta. Jos yksi uupuu kyydissä, tilalle on tyrkyllä monta uutta yrittäjää.
Suomessa sama ei toimi, sillä harvoja lahjakkuuksia on syytä luotsata kohti huippua kieli keskellä suuta. Oulussa GP-kisoissa joukkojaan katsastamassa oleva Natunen sanoo, että siinä suomalainen valmentajakunta on onnistunut.
"Resursseihin nähden olemme tehneet erinomaista työtä."
Päätavoitteet
pitkillä radoilla
Vielä kesällä valmennuspäällikkö oli kutakuinkin päinvastaista mieltä. Lyhyen radan SM-kisojen yhteydessä Natunen piti kriittisen puheenvuoron, jossa totesi muun muassa, että Suomen uinti on aallonpohjassa.
Natusen kritiikki sai uintipiireissä aikaan pieniä vaahtopäitä. Nyt hän on oppinut asettelemaan sanojaan loivemmin kääntein. Esimerkiksi kommentit viime vuosina uinnin ympärillä velloneeseen oppikiistaan harjoittelun määrästä ja laadusta ovat varsin ympäripyöreitä.
"Se keskustelu on toisarvoista. Jokainen meistä tietää, mitä nousu huipulle vaatii", Natunen napauttaa.
"Moneen muuhun lajiin verrattuna uimarit harjoittelevat todella paljon. Jos aikoo huipulle, jo murrosiän jälkeen pitää harjoitella 15-20 tuntia viikossa - eikä pelkkä määrä riitä, vaan harjoittelun on oltava laadukasta."
Rivien välistä on tulkittavissa, että vajaan vuoden valmennuspäällikön postilla ollut Natunen on reivaamassa harjoituslinjaa tiukempaan suuntaan. Enää ei riitä, että suomalaisten potku riittää menestykseen lyhyiden ratojen arvokisoissa.
"Päätavoite on menestyä pitkän radan arvokisoissa, MM-kisoissa ja olympialaisissa. Mutta ei menestystä lyhyillä radoilla kannata väheksyä, tuskin siitä mitään haittaakaan on."
Natusen vertaukset uinnin ihmemaahan Yhdysvaltoihin eivät ole sattumaa. Valmennuspäällikkö kävi syyskuussa ison meren takana tapaamassa siellä harjoittelevia suomalaisia ja tutustumassa muun muassa moninkertaisen olympiavoittaja Michael Phelpsin harjoitteluun.
Amerikanoppeja suomalaisvalmentajille Oulussa jakoi myös USA:n maajoukkueuimari Robert Margalis. Parvi viikkoa Suomessa harjoitellut umari on havainnut pieniä eroja sikäläisessä ja täkäläisessä tavassa uida.
"Harjoittelumääristä en osaa sanoa mitään, mutta suomalaiset ovat viime aikoina keskittyneet ilmeisesti sprinttimatkoille ja menestyneet niillä", untivieras osuu naulan kantaan.
Raksilan altaassa Margalis näytti, mitä tarkoitti. Hän ui kaksi 400 metrin matkaa, sekauinnin ja vapaauinnin, ja jäi ilman kunnon vastusta.
"Ihan mukavia aikoja", Margalis totesi.