Pääkirjoitus

Yhden kortin varassa

Paavo Lipposen mahdollisuudet EU:n komission puheenjohtajaksi ovat heikentyneet jonkin verran.Lipponen ei ole silti heittänyt kirvestä kaivoon.

Paavo Lipposen mahdollisuudet EU:n komission puheenjohtajaksi ovat heikentyneet jonkin verran. Lipponen ei ole silti heittänyt kirvestä kaivoon. Hän arvioi aivan oikein Kalevan haastattelussa tänään, että henkilökysymykset voivat ratkaista valinnan.

Vaalit ovat saaneet taas SDP:n puheenjohtajan, eduskunnan puhemies Paavo Lipposen liikkeelle. Hän kiertää ahkerasti maata ja yrittää pumpata sosiaalidemokraatteihin ja muihinkin suomalaisiin intoa äänestää Euroopan parlamentin vaaleissa. Jos käy niin kuin Lipponen toivoo ja hänet valitaan kesäkuun huippukokouksessa EU:n komission puheenjohtajaksi, tämä jää todennäköisesti hänen viimeiseksi vaalikampanjakseen. Komission edustaja kun ei voi johtaa SDP:n joukkoja lokakuun kunnallisvaaleihin.

Tehtävä lankeaisi puoluesihteeri Eero Heinäluomalle, joka on tällä hetkellä selvästi vahvin nimi Lipposen seuraajaksi, sekä puolueen huonosti tunnetuille varapuheenjohtajille. He joutuisivat tuleen viran puolesta. Ylimääräistä puoluekokousta puheenjohtajan valitsemiseksi SDP tuskin järjestää, koska varsinainen puoluekokous on joka tapauksessa edessä vuoden kuluttua. Pesti komissiossa alkaisi lokakuussa.

Mutta eipä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Ensin pitää käydä EU:n parlamenttivaalit ja laskea vaalitulos, joka tuskin suosii sosiaalidemokraatteja. Sitten alkaa ankara lobbaus ja kädenvääntö komissaarin paikkojen jaosta. Vain jos niissä ei päästä suosiolla sopuun, Lipposen mahdollisuudet paranevat, ja jos suomalaisilla on neuvottelutaidon lisäksi myös onnea matkassa, päävoitto voi osua hänelle.

Europarlamentin tulevat poliittiset voimasuhteet tuskin suosivat valinnoissa Lipposta. Hänen nimensä on painunut taka-alalle kaikissa viime aikojen spekulaatioissa - suomalaisia lukuunottamatta. Lipponen itsekin on realisti. Hän toteaa tänään Kalevassa, että valinta voi ratketa lopulta ehdokkaiden henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella.

Jos niin käy, Lipponen on vahvoilla, koska hänet tunnetaan EU:ssa hyvin entisenä pääministerinä ja hän nauttii arvostusta yli puoluerajojen. Mutta Lipposella on myös sosiaalidemokraattien keskuudessa vakavia kilpailijoita, muun muassa portugalilaiskomissaari Antonio Vitorino. Jos Lipposen mahdollisuudet jäävät riippumaan henkilökohtaisista ominaisuuksista, tilanne on tukala. Koko peli on silloin vain yhden kortin varassa.

Sen takia suomalaisten ja Lipposen itsensä on syytä varautua myös toiseen vaihtoehtoon: jos pääpalkintoa ei tipu, komissioon on tulossa monia muitakin tärkeitä tehtäviä, muun muassa talouden superkomissaarin virka. Ovia ei kannata lyödä lukkoon, vaikka nyt onkin taktisesti viisasta keskittyä vain huippuviran saamiseen.

Lipponen esittää varsin positiivisen arvion punamultayhteistyöstä, vaikkei hän itse olekaan ministeri. Se lupaa hyvää Matti Vanhasen hallitukselle. Tuon lausunnon jälkeen on turha jatkaa spekulointia siitä, että Lipposen poisjäänti hallituksesta olisi vahva todiste punamultapohjan väliaikaisuudesta. SDP:n puheenjohtaja sanoo tukeneensa ja tukevansa hallitusta ulkopuolelta.

Lipponen on antanut jo aiemminkin julkisesti tunnustusta pääministeri Vanhaselle tämän turvallisuuspoliittisista linjauksista. Ääni SDP:n puheenjohtajan kellossa ei ole muuttunut. Kehuja turvallisuuspolitiikasta saa häneltä myös presidentti Tarja Halonen, jota Lipponen olisi valmis pyytämään SDP:n presidenttiehdokkaaksi vaikka ilman esivaalia, jos se käy puolueen järjestöväelle. Lipposen ehdokkuudestakin on puhuttu, mutta se voi tulla kyseeseen vain, jos Halonen tyytyy yhteen kauteen eikä ovi komission huippuvirkoihin avaudu Lipposelle.