Toisen vanhempani, 85 vuotta, jalka amputoitiin sairauden seurauksena reidestä kaksi vuotta sitten. Toipuminen sujui vauhdilla ja kotona kävely onnistui apuvälineiden ja fysioterapian avulla. Fysioterapiaa myönnettiin kerrallaan kymmenen kertaa ja käynteihin tuli aina kuukausien tauko.
Kuntoutusta tarvitseva on ollut erittäin motivoitunut kuntoutumaan ja haaveillut koko ajan jalkaproteesista, jolla voisi kävellä ulkonakin, kun nykyinen versio on tarkoitettu sisäkäyttöön.
Kuntoutujalla on jäljellä olevassa jalassaan virheasento, jonka vuoksi hänen vielä sairaalassa ollessa pyysimme jalkaan erikoisvalmisteista kenkää, joka tukisi kunnolla jalkaa. Jalkoihin ei ollut enää vuosiin löytynyt mistään kenkiä, jotka olisivat menneet kunnolla jalkaan.
Maksusitoumusta kenkään ei myönnetty, mutta pohjalliseen kylläkin. Kiitos siitä. Jalkaan ostettiin terveyssandaali, jonka kaikki remmit saa helposti auki. Ainoa, joka jalkaan sopi. Jalalle tehty pohjallinen on tarkoitettu pyörätuolissa istumista varten, ettei kantapäähän tule painehaavaa, ei kävelyä varten.
Kaksi vuotta on jalassa ollut se yksi ja sama sandaali kesät talvet samalla pohjallisella. Tukea sandaali ei kävelyyn anna, muutama askel sujuu sisulla.
Ennen vuodenvaihdetta fysioterapia taas loppui. Koska aiemmin on kaupungin taholta otettu yhteyttä uudesta terapiajaksosta, jäimme odottelemaan yhteydenottoa.
Huomasin vanhempani motivaation kävelyn suhteen laskeneen radikaalisti. Kysyessäni syytä hän vastasi, ettei se motivoi, kun terapia ei ole jatkuvaa. Otin itse yhteyttä fysioterapiasta päättävään ihmiseen. Hän sanoi, että fysioterapiaa tarvitsevan vanhempani asia oli unohtunut käsitellä.
Pian tulikin ilmoitus fysioterapian myöntämisestä seuraavan neljän kuukauden ajalle 15 kertaa. Terapian järjestäjä ottaa yhteyttä, sanotaan paperissa. On kulunut jo reilu kuukausi myönnetystä terapia-ajanjaksosta, eikä terapian järjestäjä ole ottanut yhteyttä.
Posti toi maksusitoumuksen uuteen pohjalliseen, vaikka miten yritin kuvailla, että vanhempani tarvitsee kengän, koska jalka ei sovi valmiskenkiin virheasentojen vuoksi.
Maksusitoumuksen päätös pohjalliseen perustuu siihen, että vanhempani istuu vain pyörätuolissa eikä kävele lainkaan, mikä ei ole totta alkuunkaan. Kyllä hän kävelisi paljonkin, kun olisi kunnon tukeva jalkine, joka mahdollistaisi helpomman kävelyn.
Kävelyn poisjäämisen myötä yleiskunto alkaa pikkuhiljaa heiketä ja siksikin minua ihmetyttää, miksi kaupunki haluaa säästää yhden jalkineen kustannuksissa. Jalkineen, joka luultavasti kestäisi vuosikausia, kun paljon kalliimmaksi se laitoshoito kuitenkin tulee.
Olen taas soitellut fysioterapian perään, mitään ei ole vielä kuulunut soittopyyntööni. Kenkäasiasta en jaksa edes alkaa väittelemään, kun se väittely on jo käyty ja se poiki pohjallisen, joka ei ole tarkoitettu kävelyyn.
Näin Oulun kaupunki pitää huolen, ettei kotona asuminen mahdollisimman pitkään ole mahdollista, ellet satu olemaan todella varakas ja voi kustantaa kaikkea tarvitsemaasi itse.
Yhden kengän tähden.
Palkaton omaishoitaja
Julkaisemme kirjoituksen
poikkeuksellisesti nimimerkillä.
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.