Valtiovarainministeriö haluaisi yhtenäistää arvonlisäverokannat. Ehdotus saa vastakaikua veropolitiikan poukkoilua arvostelevassa Valtion taloudellisessa tutkimuskeskuksessa. Verokantojen yhdistäminen tapahtuisi laskemalla yleistä arvonlisäverokantaa 24:stä 22 prosenttiin ja luopumalla alennetuista 14 ja kymmenen prosentin verokannoista.
Valtiovarainministeriöllä on ketunhäntä kainalossa: tempulla saataisiin lisää veroja valtiolle 1,2 miljardia euroa.
Muutos merkitsisi huimaa hinnankorotusta etenkin ruokaan ja lääkkeisiin, jotka nyt kuuluvat alennettuihin verokantoihin. Arvonlisävero verottaa pienituloisia suhteellisesti enemmän kuin suurituloisia, joten veromuutoksella siirrettäisiin verotusta nykyistä enemmän pieni- ja keskituloisten harteille.
Arvonlisävero otettiin Suomessa käyttöön vuonna 1994 seuraavana vuonna tapahtunutta Euroopan unionin jäsenyyttä ennakoiden. EU:han edellyttää arvonlisäveron soveltamista. Se korvasi sota-ajoista saakka voimassa olleen liikevaihtoveron.
Arvonlisävero on kulutusvero, jota sovelletaan lähes kaikkiin tavaroihin. EU:n arvonlisädirektiivin mukaan valtiolla voi olla yleisen arvonlisäveroprosentin lisäksi kaksi alennettua verokantaa.
Suomessa näin on ollut. Alimpaan arvonlisäverokantaan kuuluvat muun muassa lääkkeet ja toiseen alennettuun ryhmään elintarvikkeet.
Arvonlisäveroprosentteja on säädelty järjestelmän voimassaoloaikana. Viimeksi vuodenvaihteessa kaikkia verokantoja korotettiin prosenttiyksiköllä. Yleinen arvonlisävero nousi 24:ään ja alennettujen 14:ään ja kymmeneen prosenttiin.
Valtiolle arvonlisävero on erinomainen tulonlisäysautomaatti. Jo pieni veron nosto tietää suurta tulojen lisäystä. Ihmiset ovat tottuneet siihen, että hinnat nousevat koko ajan hieman. Yhden prosenttiyksikön veronkorotus, jolla kerättään satoja miljoonia euroja, menee samaan yleiseen hintojen nousun piikkiin.
Päätyminen arvonlisäverotuksessa kahteen alennettuun luokkaan kertoo osaltaan järjestelmään liittyvistä ongelmista. Mitä pienituloisempi on, sitä enemmän rahaa menee kulutukseen ja sitä suurempi on suhteellinen osuus verotuksessa.
Jos alennetuista arvonlisäverokannoista luovuttaisiin, korotus siirtyisi suoraan hintoihin. Jo nyt ruoka on Suomessa Euroopan kalleinta osittain juuri korkean veron takia.
Vaikka pienituloiset maksavat ansiotuloihin suhteutettuna suurituloisia enemmän kulutusveroa, tämän vaikutusta on pyritty lieventämään alennetuilla verokannoilla.
Jos arvonlisäverokannat yhtenäistettäisiin nyt eikä samalla tehtäisi muita tulontasaustoimenpiteitä, se merkitsisi suurta tulonsiirtoa vähävaraisilta hyväosaisille.
Arvonlisäverokantojen yhtenäistämisessä saattaisi olla mieltä vain, jos se liittyy osana suurempaan vero- ja tulonjakouudistukseen. Tällöin olisi mahdollisuus ratkaista tulonjaon epäkohtia muuttamalla tukia ja ansiotuloverotusta.