Päätoimiset tehtävänsä Nokiassa tänään jättävä Jorma Ollila on luonut uran, jolle suomalaisessa yritysmaailmassa ei ole vertailukohtaa.
Yksi Suomen teollisen historian tärkeimmistä ajanjaksoista on päättymässä, kun Nokian keulakuva Jorma Ollila luopuu päätoimisista tehtävistään yhtiössä. Hän jatkaa yhä sivutoimisena hallituksen puheenjohtajana, mutta vastuu Nokian vetämisestä siirtyy huomenna raahelaistaustaiselle Olli-Pekka Kallasvuolle.
Ollilan 14-vuotisen ajanjakson merkitystä Nokiassa on mahdotonta kiistää. Lamavuonna 1992 hän ryhtyi johtamaan monialayhtiötä, joka oli keskellä johtajuuskriisiä ja sisäistä valtataistelua. Pääjohtaja Simo Vuorilehto ja toimitusjohtaja Kalle Isokallio vetivät yhtiötä omiin suuntiinsa. Pääjohtaja Kari Kairamo oli tehnyt itsemurhan neljä vuotta aikaisemmin, ja konsernin taloutta rasittivat isot yrityskaupat televisio- ja tietokonealoille.
Nyt Ollila jättää seuraajilleen maailmanluokan jättiläisen, joka on oman alansa ylivoimainen markkinajohtaja ja teknologinen suunnannäyttäjä, yksi maailman tärkeimmistä yhtiöistä.
Tälle kehitykselle ratkaisevia päätöksiä oli toki jo pohjustettu ennen Ollilan aikaa. Mutta Nokian lopulliselle muodonmuutokselle ratkaisevaa oli hänen vuonna 1994 esittelemänsä tulevaisuusstrategia. Yhtiön kehitys ei ollut mikään luonnonlaki, vaan tulosta tietoisista ja onnistuneista valinnoista.
Eräänlainen luonnonlaki sen sijaan on ollut, että Nokian noustessa myös Ollilan tähti yritysjohtajana on noussut, Suomessa ennen kokemattomalla tavalla.
Vahvoja liike-elämän johtajia on Suomessa nähty ennenkin sotien jälkeen. Esimerkiksi Nesteen Uolevi Raade, Rautaruukin Helge Haavisto ja Finnairin Gunnar Korhonen ovat jättäneet omat jälkensä ja vaikuttaneet moniin asioihin. Mutta näistä nimistä jokainen on vetänyt valtionyhtiötä vahvan idänkaupan ja suljettujen markkinoiden aikaan, ja pelikenttänä on ollut lähinnä vain Suomi.
Ennen Nokiaa oikeastaan vain Herlinien suvun johtama Kone oli pystynyt kehittymään omalla alallaan maailmanluokan toimijaksi. Suomalaisessa talouselämässä vaikutusvaltaisia sukuja on useitakin, mutta Ollila ei ollut Nokian omistajia, vaan palkattu johtaja.
Ei itse asiassa ole yleistä, että jokin suuri yhtiö tällä tavoin henkilöityy omaan toimitusjohtajaansa. Esimerkiksi Bill Gates edustaa yhä Microsoftin kasvoja, mutta Microsoft onkin Gatesin oma luomus samaan tapaan kuin vaikkapa Ikea on Ingvar Kampradin työn tulosta. Nokialla sen sijaan on yhtiönä ikää jo pitkälti toista sataa vuotta, eikä Ollilalla ollut siihen mitään edeltäviä kytkentöjä.
Niin erilainen kuin Kari Kairamon kausi Nokiassa olikin, ehkä juuri Kairamon toiminta tavallaan loi tilaa myös Ollilan onnistumisen mahdollisuuksille.
Nokiassa alkaa nyt uusi aikakausi, mutta mielenkiintoinen on myös Ollilan itsensä tulevaisuus. Öljyjätti Shellin hallituksen puheenjohtajuus tarjoaa yllin kyllin haasteita, mutta ei muuta sitä tosiasiaa, että Nokian pitkäaikaisella keulakuvalla on Suomessa yhä poikkeuksellisen paljon vaikutusvaltaa. Siihen ei tarvita edes muodollisia asemia tai arvonimiä, joita hän on vältellyt.
Ollilan nimi on ollut esillä, kun presidenttiehdokkaita on mietitty. Todennäköisempi mahdollisuus voi kuitenkin olla eräänlainen talouselämän Martti Ahtisaaren rooli: jo pelkkä nimi avaa kaikki ovet, ja kulissien takana voi ehkä vaikuttaa enemmän kuin itse päänäyttämöllä.