Yh­dek­sän tikan unelma

Jukka Kontiaisen, 17, harrastukset olivat vielä muutama vuosi takaperin nykynuorelle varsin normaalit.

Käsi ei tärise. Jukka Kontiaisen päivittäinen harjoittelu on poikinut tulosta - tikat löytävät tiensä määränpäähän jäätävällä tarkkuudella.
Käsi ei tärise. Jukka Kontiaisen päivittäinen harjoittelu on poikinut tulosta - tikat löytävät tiensä määränpäähän jäätävällä tarkkuudella.
Kuva: Jukka-Pekka Moilanen

Jukka Kontiaisen, 17, harrastukset olivat vielä muutama vuosi takaperin nykynuorelle varsin normaalit.

Oulun Karjasillalla koko elämänsä asunut nuorukainen pelasi jääkiekkoa Kärppien mustavalkoisissa väreissä ja kävi aina silloin tällöin lumilautailemassa pohjoisen laskettelukeskuksissa.

Koululta ja harrastuksilta liikenevän ylimääräisen ajan Kontiainen vietti pitkälti ravintola Karjatuvan ympäristössä. Parhaan kaverin, Seitsaaren Pertin, vanhemmat kun sattuivat omistamaan kyseisen paikan.

Karjatuvasta Kontiainen sai myös sysäyksen nykyiseen intohimoonsa, dartsiin.

"Pitkän aikaa katselimme, kun vanhemmat miehet heittivät kilpaa ravintolan nurkassa. Pari vuotta sitten kiinnostus äityi niin kovaksi, että oli pakko päästä itsekin kokeilemaan. Siitä kai se innostus lähti", Kontiainen ammentaa.

Kilpailijan hermoja koitteleva darts tuntuu vallanneen Kontiaisen sydämen kertaheitolla.

Nuorukaisen kohdalla täysin tikattomat päivät voidaan viimeisen vuoden ajalta laskea yhden käden sormilla.

"Darts on ajanut arvojärjestyksessä selvästi lätkän edelle viimeisen vuoden aikana. Oikeastaan joka päivä heitän tikkaa ainakin jonkin verran kotona tai Karjatuvalla. Joskus saattaa mennä koko yökin, kun kavereiden kanssa kisailemme", Kontiainen virkkoo.



Kilpailuja
kilpailuiden perään


Vaikka dartsin harrastajamäärät eivät Suomessa päätä huimaa, kilpailuita riittää - varsinkin talvisaikaan - yllin kyllin myös Oulun alueella.

"Oulussa on joka keskiviikko, torstai ja perjantai sellaiset pienet viikkokisat, joihin kuka tahansa voi osallistua. Ne ovat enemmän harjoittelua ja ajanvietettä kuin totista kilpailua. Sitten on tietenkin näitä Pohjoisen piirin rankingkisoja melkein ympäri vuoden", Kontiainen selventää.

"Itse tykkään eniten kilpailla Etelä-Suomessa järjestettävissä kilpailuissa, sillä siellä on vastassa aina uusia kasvoja. Pohjoisesta kaikki junioriheittäjät ovat tulleet jo tutuiksi. Lisäksi kilpailut ovat myös tasokkaampia etelässä."

Kontiainen itse pääsi maistelemaan huipputason kilpailujen ilmapiiriä heinäkuun alussa Hollannissa järjestetyissä nuorten EM-kilpailuissa.

"Kyyti oli kylmää. Tipahdin yksilökilpailussa heti avauskierroksella hollantilaiselle vastustajalleni. Joukkuekilpailussa pääsimme kymmenen sakkiin, ja siinä myös oma heittoni kulki onneksi mallikkaasti."

"EM-kisat olivat ylivoimaisesti hienoin kilpailukokemukseni tähän mennessä. Viimeistään siellä tajusin, kuinka paljon enemmän lajiin satsataan esimerkiksi Hollannissa, joka vei jokaisessa kilpailusarjassa voiton itselleen", Kontiainen tiivistää.



Lopputulos
pienestä kiinni


Dartsin peruskilpailumuodon idea on varsin yksinkertainen. Kilpailijan pitää päästä 501 pisteestä nollille mahdollisimman pienellä tikkamäärällä. Vaikeuden vuoksi pistemäärän täytyy olla tasan nolla ja viimeisen tikan osua taulun tuplasektoriin.

Kilpailujen paras mahdollinen tulos on näin ollen yhdeksän tikkaa.

"Maailmassa taitaa olla ainoastaan kaksi junioria, jotka ovat pystyneet heittämään tuon yhdeksän tikan tuloksen kilpailussa."

"Oma ennätykseni on tällä hetkellä 16 tikkaa. Homma on kuitenkin todella pienestä kiinni, sillä esimerkiksi aivan vastikään minulla oli mahdollisuus lopettaa 11 tikkaan, mutta en onnistunut", Kontiainen tunnelmoi.

Milloin yhdeksän tikan tulos sitten paukahtaa Kontiaisen kädestä?

"Eihän sitä koskaan tiedä. On se ainakin tietynlainen unelma minulle", Jukka Kontiainen hymyilee.

Ilmoita asiavirheestä