Yh­dek­sän sai­ras­ta lohta pak­ka­ses­sa – Ruo­ka­vi­ras­to ei ole vielä löy­tä­nyt syytä Pe­rä­me­ren lohien sai­ras­te­luun

Kemialliset tutkimukset tehdään syksyllä, kunhan kalanäytteitä on kerätty myös Tornionjoelta, ja laboratoriossa on tilaa.

Perämeren sairaista lohista ei ole saatu lisätietoa Kemijoensuusta pyydetyistä näytteistä.
Perämeren sairaista lohista ei ole saatu lisätietoa Kemijoensuusta pyydetyistä näytteistä.
Kuva: Mäkinen Leo

Ruokavirasto ei ole toistaiseksi keksinyt syytä Perämeren lohissa tavatuille vaurioille.

– Virustutkimuksetkin ovat kielteisiä, kertoo Ruokaviraston eläintautibakteriologian ja -patologian tutkimusprofessori Perttu Koski.

Jo aikaisemmin on suljettu pois se, että haavaumat johtuisivat bakteereista. Bakteeri- ja virustutkimukset on tähän mennessä tehty kahdeksan kalan osalta.

Ruokavirasto on saanut pyytää elyn poikkeusluvalla lohia kulkuverkoilla.

Kemijoensuusta on nyt pyydetty näytteitä varten yhdeksän sairasta lohta. Lisäksi on kerätty verrokkimateriaalia.

– Lohista on vasta otettu näytteet pakkaseen, Koski kertoo.

Kemialliset tutkimukset tehdään syksyllä, kunhan kalanäytteitä on kerätty myös Tornionjoelta, ja laboratoriossa on tilaa.

Koski arvioi, että kalojen haavat aiheutuisivat etenkin mekaanisista syistä.

– On muitakin syitä, mutta niitä vikoja ei ole saatu selville.

Kosken mukaan iho esimerkiksi ei ole silmämääräisesti ollut tyypillistä kalalle, joka olisi ollut pyydyksessä tai saanut vammoja vaikkapa saalistavan linnun tai hylkeen kynsistä.

Puolet tapauksista selittyisi kuitenkin pyydyksellä.

– Pyydysvauriot ovat sellainen asia, että niille voitaisiin jotakin tehdä. Se vaatisi pohdintaa, miten niitä voitaisiin muuttaa.

Pyydyksiäkin on erilaisia. Kun lohi on jäänyt kiinni havakseen, kala on uinut päänsä verkon silmään. Tällöin vammat ovat päässä ja rintaevien tyvessä.

– Siinä on rengas, pantamainen kuluma.

Koukkuun tarttuneella ja irti pinnistäneellä lohella taas on vammoja leuoissa.

Hylkeen vioittamalla kalalla taas on pureman jälkiä.

– Ne ovat usein kalan peräosassa.

Lapin elyn kalatalousasiantuntija Jouni Hiltunen kertoo, että Tornionjoessa saa normaalisti kalastaa kulkuverkolla ainoastaan alkukesästä: tarkkaan määriteltyinä viikonloppuina. Kulkuverkko on maksimissaan 120-metrinen, ja se levitetään apajan kohdalle Tornionjoen alajuoksulle.

Nimensä verkko on saanut siitä, että se valuu hitaasti alavirtaan.

– Se on painotettu ja pysyy pystyssä, Hiltunen kertoo.

Tornionjoessa on parikymmentä määriteltyä, usein hiekkapohjaista apajaa.