Kestävyysjuoksusta on tullut koko kansan harrastus. Kuntopoluilla ja teiden varsilla kohtaa vähän väliä juoksijoita nuorista ikäihmisiin. Sinnikkäimmät tähtäävät pitkän matkan kisoihin. Viime vuonna maratonin juoksi 11 000 suomalaista.
Suomalaiset ovat innostuneet juoksemaan maratoneja. Lajin harrastajien määrä on noussut vuosi vuodelta.
"Erityisesti naisia on tullut viime vuosina paljon mukaan", kertoo oululainen juoksija Kaisu Kaikkonen, joka myös vetää maratonkouluja.
Juoksija-lehden tilastojen mukaan maratonin juoksi viime vuonna yli
11 000 suomalaista. Vuonna 1980 sitten määrä jäi alle 1700:n.
Suosion raju nousu alkoi 1990-luvun puolivälissä, eikä hiipumisen merkkejä näy.
Kotimaiset maratonit keräävät yhä enemmän osanottajia, ja innokkaimmat harrastajat käyvät maratonmatkoilla Honolulua ja New Yorkia myöten. Myös toukokuussa Oulussa pidetty Terwahölkkä ja -maraton lisäsi suosiotaan.
"Osallistujamäärä on lähes kolminkertaistunut parissa-kolmessa vuodessa", Kaikkonen sanoo.
Töissä ei jaksa
rapakunnossa
Naismaratoonareiden osuus on noussut Suomessa 15 prosentista 23:een. Oulussa pidettävien maratonkoulujen osanottajista suurin osa on nykyisin naisia. Miehet lähtevät 42 kilometrin taipaleelle itseoppineina useammin kuin naiset.
Maraton jos mikä on kuntoilijoiden laji.
"Oulussa oli toukokuussa yli tuhat juoksijaa. Varsinaisia kilpailijoita heistä oli ehkä 10-15, arvioi oululainen maratonkonkari Anja Saarinen.
Oulussa sai juosta myös puolimaratonin tai kympin. Puolikkaankin suosio on lisääntynyt.
Maratonin suosion salaisuutta on pakko kysyä maratoonareilta itseltään.
"Moni sanoo juoksevansa siksi, ettei työelämässä tänä päivänä jaksa, jos on rapakunto", Kaisu Kaikkonen perustelee.
Ihmiset liikkuvat yhä useammin terveytensä edistämiseksi. Kestävyysliikunta vetää, koska sen terveyshyödyt tunnetaan. Juoksemaan houkuttelee lajin helppous; juosta voi missä ja milloin vain. Kaikkosen mielestä sellaista säätä ei ole, ettei juosta voisi. Pitää vain varustautua oikein.
Ihmiset hakevat myös extreme-kokemuksia. Rajojen rikkominen ja itsensä voittaminen kiinnostavat, mikä vetää kokeilemaan maratonia.
"Moneen muuhun extreme-lajiin verrattuna maraton on suhteellisen turvallinen ja halpakin laji", Anja Saarinen muistuttaa.
Tutut esimerkit vetävät lisää innokkaita mukaan. Kun työkaveri tai ystävä pääsee maratonin läpi, pitää itsekin lähteä kokeilemaan.
Kaikkoselle ja Saariselle maraton on mittari testata, että on kunnossa.
Kempele, Levi ja
Monaco kiikarissa
Kaikkonen, Saarinen ja niin ikään oululainen maratoonari Kariina Kauppinen tapaavat Oulun Raatissa ja lähtevät lenkille. He kuuluvat Oulun NMKY:n Kadonnen kunnon metsästäjiin, joka järjestää yhteislenkkejä.
Kariina Kauppinen juoksi ensimmäisen maratoninsa viime vuoden toukokuussa Oulussa. Nyt takana on kolme täyttä matkaa.
"Urheilu on kuulunut elämääni aina. Olen pelannut jalkapalloa, käynyt aerobicissa ja lenkillä. Kiinnostuin juoksusta enemmän ja halusin siitä lisätietoa. Halusin tietää, juoksenko oikein ja oikealla vauhdilla. Näin ilmoituksen maratonkoulusta ja menin mukaan", Kariina Kauppinen kertoo.
Elokuussa hän juoksee maratonin Kempeleessä. Anja Saarinen tähyää syyskuun Levin Ruskamaratonille ja Kaisu Kaikkonen marraskuun Monacon maratonille.
He juoksevat myös puolikkaita. Viikossa heille kertyy 40-80 juoksukilometriä, ja työmatkat taittuvat pyöräillen. Kariina Kauppinen käy myös kuntosalilla.
Heille juoksu on elämäntapa ja keino pysyä kunnossa.
"Kun on kerran pystynyt harjoittamaan itsensä siihen kuntoon, että voisi milloin vain juosta maratonin, tietää, mitä on hyvä olo", Kaikkonen sanoo.
Naiset vakuuttavat, että kuka tahansa pystyy juoksemaan maratonin läpi, ellei terveydellistä estettä ole. Onnistuminen vaatii oikeanlaista harjoittelua. Alle 18-vuotiaille lajia ei suositella.
Ensimmäinen maraton
on mieleenpainuvin
Lähtötilanteesta riippuen joku voi harjoitella maratonkuntoon kolmessa kuukaudessa, jollakin toisella siihen taas voi mennä vuosia.
"Jos tavoitteena on päästä maraton hymyssä suin läpi, 30-40 kilometriä viikossa säännöllistä juoksua 6-8 kuukautta antaa siihen hyvän pohjan", Kaikkonen neuvoo.
Jos tavoitellaan tiettyä aikaa, harjoittelun määrää ja laatua pitää hioa. Määrää ei kannata lisätä kohtuuttomasti. Harvan kannattaa tahkota yli 80 kilometriä viikossa. Lisäkilometrit vain rasittavat elimistöä.
Neuvoja ja vinkkejä maratonille saa eri puolilla maata järjestettävistä maratonkouluista, lehdistä ja netistä.
Rasitusvammat ovat monille maratoonareille tuttuja riesoja. Usein syynä on liian nousujohteinen harjoittelu tai vääränlaiset kengät. Liika innostus voi pilata kaiken. Jotkut juoksevat maratoneja jopa muutaman viikon välein.
"Elimistöllä menee kaksi kuukautta maratonista palautumiseen. Elimistö vaatii lepoa, vaikka olisi kokenut juoksija", Kaikkonen huomauttaa.
Naisten mielestä ensimmäinen maraton on ollut kaikkein mieleenpainuvin.
Heli Väyrynen