Yhä useampi suomalainen joutuu vaikeuksiin velkojensa kanssa. Asuntoja ja kiinteistöjä menee pakkomyyntiin vuosi vuodelta enemmän. Monelle maksut sosiaali- ja terveyspalveluistakin ovat liikaa.
Ulosottolaitoksen toimintakertomuksen karut luvut kertovat, että viime vuonna Suomen 22 ulosottovirastoa myivät 561 asunto-osaketta ja 1 264 kiinteistöä, koska niiden omistajat eivät pystyneet hoitamaan velkojaan. Luvut ovat selvästi edellisvuotta suuremmat. Sama suuntaus on jatkunut vuosia.
Oulun seutu ei ole tilastopoikkeus. Kihlakunnanvouti Olli Heikkilä kertoi (Kaleva 16.7.), että Oulun seudullakin pakkomyyntien kasvu on ollut merkittävää.
Pakkomyynnit eivät onneksi vielä ole kavunneet 1990-luvun lamavuosien hurjalle tasolle. Vaikka asuntolainat ovat nyt suurempia kuin silloin, on korkotaso aivan eri maailmasta kuin pahimpina aikoina.
Toisaalta pankit eivät enää lainaa ongelmiin joutuneille lisää rahaa samaan tapaan kuin ennen ja se voi johtaa pakkomyyntiin. Usein pakkomyynti johtuu hoitamattomasta asuntolainasta. Koti voi joutua vasaran alle myös muiden velkojen takia.
Monet yrittäjät ovat panneet talonsa tai asuntonsa yrityksen velkojen vakuudeksi. Kun yritys ajautuu vaikeuksiin, menevät maat ja mannut.
Viime vuonna ulosottoon tuli perittäväksi rahasaatavia kaikkiaan yli 2,8 miljardin euron edestä. Vireille tuli 2,7 miljoonaa asiaa. Ulosmittauksia toimitettiin yli 630 000.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden maksuja päätyi ulosottoon 44 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Maksamattomien hammaslääkärimaksujen määrä kasvoi jopa yli kaksinkertaiseksi edellisvuodesta. Voutien kautta kulki yli 300 000 sosiaali- ja terveydenhuollon maksua.
Rumien tilastojen taustat kiertyvät talouden vaikeaan tilanteeseen. Ulosottovirastojen kanssa asioivien velallisten määrästä kertova tilastokäyrä seurailee työttömyyskäyrää.
Yli sata vuotta sitten alkaneen alun maailmanlaajuisen laman jälkeen maatilojen pakkohuutokauppojen aalto löi Suomenkin yli. 1920- ja 1930-luvuilla noin seitsemän prosenttia ylivelkaantuneista tiloista joutui vasaran alle.
Silloin valtio puuttui tilanteeseen lainmuutoksilla, joilla muun muassa tuettiin velkojen sovittelua ja tavoiteltiin sitä, että ahdinkoon ajautunut entinen omistaja olisi voinut jatkaa työtä tilalla.
Ulosottolain muutoksia pohditaan Suomessa nytkin. Menettelyä halutaan yksinkertaistaa, nopeuttaa ja joustavoittaa oikeusturvaa vaarantamatta. Sähköisen asioinnin vaatimukset pitää sisällyttää esitykseen.
Vaikka ulosottoruuhkien syyt löytyvät muualta kuin asiaan liittyvästä lainsäädännöstä, olisi hyvä pohtia samoja asioita kuin sata vuotta sitten.
Ulosottotoiminnan tavoitteena velkojen tehokkaan perinnän lisäksi on velkaongelmista ja ylivelkaantumisesta selviytymisen edistäminen. Se on hyvä tavoite ja syytä pitää mielessä.
Pääkirjoitus