"Avun tarve kasvaa koko ajan. Asiakkainamme on yhä nuorempia oululaisia, tyttöjä ja poikia, joiden elämän viina, lääkkeet ja huumeet ovat sotkeneet", kertoo Oulun evankelis-luterilaisen seurakuntayhtymän päihdetyöntekijä Tellervo Kianto.
Oulussa on myös asunnottomia, eikä taivasalla oleilu ole suinkaan aina oma valinta. "Kun elämä on tarpeeksi sekaisin, ei apua jakseta eikä osata hakea", Kianto muistuttaa.
Erityisdiakonia tekee työtä kaikkein heikoimpien, syrjäytyneiden ja elämän syrjässä enää heikosti riippuvien parissa. Oulun seurakuntayhtymän johtava diakoniatyöntekijä Liisa Rahkola sanoo, että uusi ja uljas tietoyhteiskunta ei ole kaikille hyvä paikka elää.
"Päihdeongelmaiset, vammaiset tai muuten syrjäytyneet joutuvat yhä enemmän eristyksiin, kun tietoa pitäisi osata hakea itse. Kun ei osaa, ei saa asioitaan hoidetuksi."
Syrjäytyneisyys siirtyy jo perintönä lapsille. Sosiaaliturva ei kata kaikkea eikä aina jousta yksilöllisesti ihmisen ongelmien mukaan. Tässä diakoniatyöllä on loputon työsarka.
"Voimme olla ihmisen rinnalla tukemassa ja auttamassa. Taloudellisen avun lisäksi moni tarvitsee ohjausta ja tukea jaksaakseen hoitaa arkeen kuuluvia asioita", Rahkola muistuttaa.
