Nato ja Venäjä lämmittävät suhteitaan, mutta mittarilukemat ovat vieläkin huonot. Venäjän kanta Afganistanin sotaan on suhteiden koetinkivi.
Naton uusi pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen värjöttelee kotisivujensa (andersfogh.info/) podcastissa parinkymmenen asteen pakkasessa Kremlin pääportilla ja vakuuttelee, että Naton ja Venäjän suhteiden lämpötila on paljon lämpimämpi.
Lämpötila on niin kuin se mitataan. Viime vuoden elokuun Venäjän ja Georgian sodan myötä suhteet syväjäädytettiin, ja hyllylle pantu Nato-Venäjä-neuvosto kokoontui uudelleen vasta tässä kuussa. Uuden pääsihteerin näin nopea vierailu Moskovassa on eittämättä askel lämpimämpään suuntaan.
Fogh Rasmussen matkasi Kremliin etenkin sitouttaakseen Venäjää Afganistanin ISAF-operaatioon. Tähän asti Venäjä on antanut lähinnä vain logistista tukea sallimalla muiden kuin sotatarvikkeiden kuljetuksia alueensa kautta Afganistaniin. Tuoreeltaan vierailun jälkeen näyttää siltä, ettei Fogh Rasmussen päässyt puusta pitkään.
Yhdysvallat päätti äsken lähettää Afganistaniin 30 000 sotilasta lisää. Sen ja muiden ISAF-maiden joukkoja on Afganistanissa ensi lokakuuhun mennessä jo yli 130 000. Venäjä ei ole antanut operaatioon joukkojaan ja tuskin hevin antaneekaan.
Venäjällä on vuosien 1979-1989 miehityksen peruja paljon kantapään kautta kerättyä Afganistan-kokemusta, jota ISAF-joukot tarvitsisivat kipeästi. Venäjältä on pyydetty etenkin helikoptereita, varaosia ja koulutustukea. Afganistanin ase- ja poliisivoimat käyttävät sattumoisin neuvostovalmisteisia aseita. Venäjä tietää Naton operaation heikot kohdat eikä tule hätiin ilman vastalahjaa. Kysymys lienee myös rahasta: Nato toivoisi, että Venäjä luovuttaisi sotamateriaalia ylijäämävarastoistaan ilmaiseksi. Pari vuotta sitten Nato pyysi ylijäämämateriaalia Suomeltakin, mutta valtiojohto lopulta torppasi 100 000 Kalashnikovin luovutuksen.
Presidentti Dmitri Medvedev ottikin keskusteluissa esille Venäjän ulkopuolella huonosti tulta ottaneen ehdotuksensa Euroopan uudesta turvallisuussopimuksesta. Kytkykauppa-ajatus on selvä: Naton avustamista Afganistanissa voidaan harkita, jos Nato lämpenee Medvedevin ehdotukselle. Fogh Rasmussen tarjosi kuitenkin kylmää kättä sanomalla, ettei hän näe tarvetta uusille sopimuksille, koska nykyinen sopimusrakennelma on riittävä.
Päälle päin näkyvästä lukkoasetelmasta huolimatta kulisseissa voi kuhista. ISAF-operaation epäonnistuminen olisi Naton rivejä nävertävänä mannaa Venäjälle. Toisaalta myös Venäjällä on pelissä suuret edut, koska talibanien voitto Afganistanissa merkitsisi kasvavaa terrorismin uhkaa myös sille. Yhdessä Kaukasian kanssa Afganistan on Venäjän suurin välitön turvallisuusuhka.
Naton ja Venäjän suhdebarometriin vaikuttaa myös se, mitä tapahtuu Yhdysvaltain ja Venäjän suhteissa. Uutistietojen mukaan maat ovat lähellä sopimusta, jonka mukaan ne vähentäisivät ensiaskeleena strategisia ydinaseitaan ainakin neljänneksen. Medvedev ja presidentti Barack Obama neuvottelivat asiasta Kööpenhaminan ilmastokokouksen liepeillä. Neuvotteluilla on kiire, sillä 1991 solmittu strategisten aseiden vähennyssopimus (Start) umpeutui 5. joulukuuta.
Vaikka Naton ja Venäjän suhteiden pahin umpikuja on saatu auki, haasteita riittää. Fogh Rasmussen ilmoitti Naton pitävän yhä tiukasti kiinni Georgian alueellisesta koskemattomuudesta ja suvereenisuudesta. Hän sanoi myös, että Ukrainasta ja Georgiasta tulee "lopulta" Naton jäseniä, mutta lupaus on löyhä. Venäjä sai Georgiaa kurittamalla tukituksi molempien Nato-tien eikä hevin luovu saavutetusta edusta.