Ruotsin siirtyminen euroon tuntuu olevan kauempana kuin koskaan, vaikka euroa vastustavien ruotsalaisten joukko nyt kutistuukin tasaista vauhtia. Meneillään olevassa talouskriisissä poliitikot pitävät eurokysymyksessä matalaa profiilia.
Huolimatta siitä, että johtava hallituspuolue kokoomus on selkeästi euromyönteinen, sen puheenjohtaja, pääministeri Fredrik Reinfeldt lupaa, ettei kysymys eurovaluuttaan siirtymisestä ole ajankohtainen niin kauan kuin enemmistö kansasta vastustaa sitä.
Nyt joulun alla ilmestyneen uusimman mielipidemittauksen mukaan euron vastustajat ovat edelleen kaikkein vahvimmilla. Luvut ovat 47,5 prosenttia vastaan ja 37,5 prosenttia puolesta. Ristiriitaista kyllä, itse EU:n kannatus kasvaa samaan aikaan (nyt kannattajia on 56 prosenttia, kun luku viime toukokuussa oli 51 prosenttia).
Uutta selvitystä mielipidetilanteesta ei ole odotettavissa ennen toukokuuta 2009, jolloin Ruotsin tilastollinen keskusvirasto SCB panee toimeen uuden mittauksen. On epävarmaa, käynnistyykö asiasta sitä ennen edes keskustelua, sillä kaikki puolueet pitävät tässä suhteessa matalaa profiilia. Keskustelu voi kuitenkin alkaa jo sitä ennen, mikäli suppeammissa mittauksissa näkyy merkkejä radikaaleista muutoksista.
Puheet jäävät
puolueiden sisään
Ruotsi valitsee ensi kesänä EU-parlamenttiedustajansa, mutta poliitikkojen mukaan eurokysymystä ei tulla selkeästi tuulettamaan edes silloin. On myös täysin selvää, ettei hallitus halua nostaa asiaa esille heinäkuussa alkavan Ruotsin EU-puheenjohtajuuden alla.
Jos ensi toukokuun mielipidekyselyssä näkyy suuria muutoksia eli selkeä siirtymä kyllä-puolelle, jota hallitus pitää mittapuuna, kysymystä voi tuskin enää välttää. Asia riippuu paljolti siitä, miten talouskriisi kehittyy ja jatkuuko kruunun arvon lasku. Kurssi on heikentynyt 15 prosenttia syksyn aikana.
Pääministeri Reinfeldt on jopa todennut, ettei kysymys uudesta kansanäänestyksestä ole ajankohtainen ennen seuraavia valtiopäivävaaleja, jotka pidetään syyskuussa 2010. Solidaarisuus Reinfeldtin porvarillisen hallituksen sisällä vaikuttaa vankalta, vaikka pieni liberaalipuolue yrittikin syksyllä turhaan nostaa eurokysymystä pöydälle.
Hallituspiireissä ainoastaan ulkoministeri Carl Bildt on rohjennut pitää esillä eurosympatioitaan. Tämä tapahtui hänen Suomen-vierailunsa yhteydessä, jolloin kysymys eurosta nousi luonnollisesti esille, ja ulkoministeri puhui pilan päiten kruunusta eristäytyneenä "litkuvaluuttana". Ruotsin ja Suomen välinen kauppavaihto hyötyisi yhteisestä valuutasta.
Kun euron kannatuksen vahvistumisesta kertovat uudet luvut julkistettiin 16. joulukuuta, ulkoministeri Bildt oli turvallisen kaukana Pakistanissa. Hänen suosittu nettibloginsa, jolla on tapana heijastella muutakin kuin virallista politiikkaa, mikä välistä huolestuttaa hänen omaa ministeriötään, on pitäytynyt kiltisti matkakertomuksessa.
Niinikään kokoomusta edustava valtiovarainministeri Anders Borg katselee tarkkaan, mihin astuu. Hän esitti 16. joulukuuta synkän tulevaisuusennusteen - synkimmän 30 vuoteen - jossa hän totesi, että "nyt on syytä olla varovainen". Borg puhui työpaikkojen lakkauttamisten aiheuttamasta työttömyyden kasvusta, kulutuksen alenemisesta ja kuntien taholta tulevista tukipyynöistä, mutta hänkin torjui keskustelun eurosta.
Puolueiden sisällä tätä keskustelua kyllä käydään. Kokoomus vaatii vaimeasti, mutta vakaasti ja hallituskumppaneiden vaihtelevalla tuella selvitystä "euron ulkopuolella olemisesta". Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti analyysia siitä, mitä Ruotsille maksaa nykyisenkaltaisessa kriisissä se, että se on valuuttayhteistyön ulkopuolella.
"Euro on osoittanut toimivuutensa ja se on kestänyt tuulisissakin oloissa", totesi EU-valiokunnan kokoomuslainen puheenjohtaja samana päivänä, kun euro noteerattiin ennätyksellisen korkealle suhteessa heikentyneeseen kruunuun.
Hallituksen haluttomuus häiritä EU-puheenjohtajuutta eurokysymyksellä heijastuu kokoomuksen vaatimukseen "euron ulkopuolella olemisen" vaikutusten tutkimisesta. Tätä analyysia ei nimittäin tulla tekemään ennen kuin Ruotsi on luovuttanut puheenjohtajuutensa vuodenvaihteessa 2009-2010. Vaatimus on tosin mukana kokoomuksen ensi kesän eurovaaliohjelmassa.
Oppositiojohtaja Mona Sahlin, joka pyrkii muodostamaan hallituksen uudistuneen kommunistipuolueen ja vihreiden kanssa, on sitä mieltä, että kansanäänestys eurosta ei ole ajankohtainen ennen sitä seuraavia vaaleja eli vuotta 2014. Tällä hän haluaa poistaa yhden hankalimmista kiistakysymyksistä uuden hallituskoalition sisältä, sillä sekä kommunistit että vihreät vastustavat eurouudistusta ja Sahlinin omassakin puolueessa on paljon epäilijöitä.
Sahlin itse on aikaisemmin ilmaissut kannattavansa muutosta tässä suhteessa. Samoin on tehnyt myös sosiaalidemokraattien talousasiantuntija Thomas Östros. Vuonna 2000 hän vaati valtiopäivillä yhdessä myöhemmin ulkoministeriksi tulleen Anna Lindhin kanssa, että Ruotsi liittyisi euroon.
Kysymys eurosta on jäänyt täysin pimentoon, vaikka asian pitäisi olla päinvastoin nykyisessä talouskriisissä, jota vastaan porvarillinen hallitus yrittää taistella sekä eurooppalaisella että kansallisella tasolla kohtaamatta suuremmin vastustusta opposition taholta.
Kaikki poliitikot puhuvat vuonna 2003 järjestetyn kansanäänestyksen tuloksen kunnioittamisesta. Tuolloin kansa sanoi ei, vaikka silloinen pääministeri Göran Persson halusi vaihtaa valuuttaa.
Kruunun kurssi
kovassa laskussa
Pääministeri Fredrik Reinfeldt selitti 16. joulukuuta valtiopäivillä kunnioittavansa vuoden 2003 kansanäänestystä, jossa ruotsalaiset torjuivat valuuttauudistuksen. Tätä vakuutusta voidaan pitää hänen ainoana viittauksenaan muutamaa tuntia aikaisemmin julkistettuun tilastokeskuksen mielipidekyselyyn. Valtiopäivien edessä hän ainoastaan teki selkoa viimeisimmästä EU-huippukokouksesta, eikä yksikään kansanedustaja kysynyt mitään euroon liittymisestä.
Apua ei ole ollut myöskään elinkeinoelämän ja talousasiantuntijoiden väitteistä, joiden mukaan Ruotsi olisi pärjännyt paremmin, jos se olisi mukana eurooppalaisessa valuuttayhteisössä. Ruotsin kruunun arvo laskee hälyttävän nopeasti ja siihen kohdistuu kiistämättä suuria paineita. Kruunulle ei enää löydy ostajia.
Monilla tahoilla, kuten esimerkiksi elinkeinoelämän äänenkannattajassa Dagens Industri -lehdessä on nykyisen kriisin tiimoilta peräänkuulutettu keskustelua eurosta.
Dagens Nyheter puolestaan on syksyn aikana tarkastellut "kymmentä eurovuotta" eri näkökulmista. Marraskuun lopulla lehdessä oli Ruotsin keskuspankin entisen pääjohtajan Lars Heikenstenin haastattelu, jossa hän piti nimenomaan rahoituskriisiä vahvana perusteena Ruotsin euroon siirtymiselle
Heikenstenin pääargumenttina euroon liittymisen puolesta olivat suuremman valuutta-alueen tarjoamat edut sekä se, että myös Ruotsin äänen pitäisi kuulua euromaiden valtiovarainministerien keskuudessa.
Heikensten ei kuitenkaan enää ole keskuspankin pääjohtaja, vaan ainoastaan jäsen Euroopan tilintarkastustuomioistuimessa Luxemburgissa. Hänellä on kuitenkin vahva kokemus aikaisemmista eurokeskusteluista. Hän osallistui kokouksiin, joissa euro ja Euroopan keskuspankki luotiin, ennen kuin Ruotsi päätti, miten se suhtautuisi uudistukseen.
Vaikutusvalta
EU:ssa vähentynyt
Jos keskuspankin nykyinen pääjohtaja, suomalaissyntyinen Stefan Ingves olisi lausunut julki näkemyksensä, keskustelu olisi varmasti lähtenyt käyntiin. Heikenstenin järkeily kaikui kuitenkin suurelta osin kuuroille korville.
Dagens Nyheterin haastattelussa Heikensten totesi, että euron ulkopuolelle jääminen on lisäksi johtanut siihen, että Ruotsin vaikutusvalta EU:n sisällä on vähentynyt myös muissa kuin pelkissä finanssikysymyksissä. "Ruotsi menettää talouskasvua, koska jäämme paitsi kaupasta ja investoinneista. Euron ulkopuolella pysymisen hinta nousee, kun taas tarve pitää kiinni kruunusta eräänlaisena vakuutuksena on vähentynyt."
Heikensten huomauttaa, että yhteisvaluutalla on ollut suuri merkitys rahoituskriisin aikana. Jos kaikilla EU-mailla olisi ollut oma valuutta jäljellä, seurauksena olisi ollut devalvaatioita ja valuuttakriisejä. Sen sijaan Eurooppa on euron voimin voinut esiintyä suhteellisen yhtenäisenä ja ryhtyä vastatoimiin nopeammin kuin Yhdysvallat.
Kriisin syvetessä ja poliitikkojen verratessa tilannetta 1930-luvun talousromahdukseen Ruotsissa ollaan edelleen haluttomia keskustelemaan eurosta. Kun useimmat lehdet kirjoittivat euron kannatuksen kasvaneen, vasemmistoa edustavat kolumnistit kiirehtivät toteamaan, että "kansa ei halua euroa".