Suomalaisen modernin kantelemusiikin isä, professori Martti Pokela, 82, on virkeä mies. Huumori ja kepeä itseironia tarttuu puheesta kuulijaan ja olemus on salliva ja innostava.
"Pienestä porrasonnettomuudesta huolimatta kävelen vielä erittäin hyvin. Käyn joka päivä koiran kanssa lenkillä ja olen 40 vuotta harrastunut aamujumppaa", hän nauraa.
"Mutta tärkeintä on pitää mieli virkeänä. Aivojumppaa on ihmisellä päivittäin oltava", kanteletaiteilija juttelee. Hänelle mielekkäintä aivojumppaa on sävellystyö, edelleen.
"Ajattelin jo pistää musiikkivehkeet pois, mutta ei. Lisää on tulossa. Äänittäjä Matti Kontiolla on varastossa valtava määrä sävellyksiä ja teen niitä vielä lisää, jos nämä jalat tästä saadaan kuntoon", Pokela harkitsee.
Martti Pokelalta ilmestyi tänä vuonna uusi levy, Improsette, jossa improvisaation aiheet ovat käyneet hyvin herkiksi ja henkilökohtaisiksi. Kipeät muistot sotavuosista nousevat esiin.
"Siinä on vakavaa totuutta huumorin varjolla. Vaikka muistikuvat vievät minut Uhtuan ja Kannaksen taisteluihin, on ote elämänvoittoinen. Enempää minä en voi niistä kertoa", hän toteaa vakavoituen.
Pokelan perhe on kuuluisa kansanmusiikistaan. Tytär Eveliina Sariola (Eeva-Leena Pokela) tekee edelleen lasten tv-esityksiä ja vaimo Marjatta Pokela on jäänyt kansan mieleen muun muassa Mörköoopperallaan ja lukuisilla lastensävellyksillään. Vuonna 2002 syöpään menehtynyt Marjatta Pokela on Martin mielessä edelleen vahvasti.
"Olimme yhdessä melkein 70 vuotta. Hän on edelleen osa minua. Marjatta taisteli kolme vuotta, mutta hävisi, kun tauti eteni luustoon. Hoidin häntä lasten kanssa loppuun asti", kantelemestari muistelee vaimoaan.
"Marjatalta jäi kesken lastenmusiikkisävellys, jossa oli valmiina 15 uutta laulua. Kontion Matti ja Eeva-Leena yrittävät saada sen loppuun", Martti kertoo.
Martti Pokela on esiintynyt 5-vuotiaasta lähtien ja tehnyt mittavan uran kansanmusiikin parissa. Vuonna 1975 hän ehdotti kansanmusiikkilinjan perustamista Sibelius Akatemiaan ja on itse opettanut siellä vielä tähän päivään saakka.
"Kumma ideaväläys oli sekin, mutta siitä opetus lähti liikkeelle, enkä periksi ole antanut. Olen ajatellut viedä homman loppuun saakka. Eivät ole siis minua vielä Akatemiasta pois potkineet", hän nauraa.
Synnyinpaikkaansa Haapavettä Martti Pokela muistelee yhä lämpimästi.
"Kuuntelin pikkupoikana torvisoittoa ja pelimanneja siellä. Haapavedellä on suuri merkitys elämässäni. Siellä synnyin, kävin kouluni ja sieltä lähdin sitten sotaan, josta selvisin ihme kyllä hengissä", hän muistelee.
Hänen nuorempi veljensä Olli Pokela hoitelee edelleen vanhaa kotitilaa. "Paikka on antanut minulle niin paljon, en ole koskaan ollut vaatimisen puolella, saanut vaan," Martti toteaa.
"Ja olenhan minä saanut kolme kertaa näitä kulttuuriministereitäkin siellä käymään", hän jatkaa myhäillen.
Haapavesi Folkissa kuullaan lauantai-iltana Martti Pokelan sävellyksiä, joita hän on tehnyt yhdessä kahden oppilaansa, kanneltajien Timo Väänäsen ja Sari Kaurasen kanssa. He hyppäsivät nuorina musiikinopiskelijoina maailmaan, joka muutti heidän kanteleensoittonsa heti alusta pitäen.
"Hän vei meidät samantien improvisoimaan ja radiosta oli varattu soittoaikaa. Se tuntui tosi huimalta ja tuloksena oli heti muutama levytys. Martti Pokelan luomisvimma on yhä vielä ehtymätön", sanoo Timo Väänänen.