Varusmiespalveluksen ensimmäiset viikot ovat yhä useammille nuorille liian kova ponnistus. Jo kutsunnoissa vapautettujen määrä on myös kasvanut. Nuorten fyysinen ja psyykkinen kunto on huolestuttavasti heikentynyt.
Varusmiespalveluksen keskeytys on Suomessa lisääntynyt koko 2000-luvun. Esimerkiksi viime heinäkuun saapumiserän alokkaista 8,6 prosenttia vaihtoi kolmen ensimmäisen palvelusviikon aikana takaisin siviilitamineisiin. Viime tammikuun saapumiserästä osuus oli hivenen suurempi.
Kun vuonna 1950 syntyneistä armeijapalveluksen suoritti loppuun yli 90 prosenttia, vuonna 1989 syntyneistä sen teki enää 82 prosenttia.
On täysin mahdollista, että vuosikymmenen kuluttua enää kolme neljästä käy armeijan.
Samalla on kasvanut niiden määrä, jotka vapautetaan jo 18-vuotiaille järjestettävissä kutsunnoissa. Viime vuonna heitä oli vajaat kymmenesosa ikäluokasta.
Suurin osa keskeytyksistä johtuu terveydellisistä syistä. Sama pätee kutsuntoihin. Niiden terveystarkastusohjeita tiukennettiin viimeksi 2006. Niissä on otettu aiempaa tarkempi linja muun muassa ylipainoon sekä päihteisiin.
Puolustusvoimat on kehottanut palvelukseen aikovia ottamaan huomioon oma peruskestävyytensä ja kohentamaan sitä tarvittaessa.
Valtaosa aloittaa armeijan pian lukion jälkeen, ja jos fysiikasta huolehtiminen on rajoittunut liikkumiseen sohvan, jääkaapin ja tietokoneen välillä, alokaskoulutus voi olla sokki. Muun muassa nuorten liikalihavuus on jo yleinen vaiva Suomessakin.
Joka toisessa tapauksessa palveluksen keskeytys johtuu mielenterveydellisistä syistä. Siinä ei ole ihmettelemistä, onhan niiden osuus kasvanut selvästi myös työpaikkojen sairauspoissaoloista.
Nuoret kantavat jo mukanaan psyykkisiä ongelmia, ja siviilielämän kiemurat tekevät armeijan oloihin ja uudenlaiseen ryhmätilanteeseen sopeutumisen monesti vaikeaksi.
Fyysisen ja henkisen terveyden merkitystä korostetaan tänään aivan eri tavalla kuin vaikkapa 20--30 vuotta sitten. Tänään puhutaan esimerkiksi mielenterveydestä selvästi avoimemmin, mitä voi pitää vain hyvänä kehityksenä. Kun joskus ennen siedettiin rasittavaa koulutusta itkua vääntäen, monet uskaltavat jo avoimesti todeta, etteivät kestä sitä. Siihen vaikuttanee osaltaan aiheen näkyvyys tiedotusvälineissä.
Nuorten mielenterveysongelmat ovat näkyneet viime aikoina monina järkyttävinä murhenäytelminä. Järjettömät väkivallanteot näyttävät yleistyneen tavalla, joka oikeuttaa puhumaan melkeinpä epidemiasta. Niidenkin takia pitää kiinnittää entistä enemmän huomiota nuorison perusmielenterveystyön sekä jo kouluterveydenhoidon suuriin puutteisiin.
Voi ehkä kysyä, olisiko armeijan kutsuntoja yhä varaa kehittää psyykkisiä ongelmia mahdollisesti peittelevien nuorten auttamiseksi.
Onhan puolustusvoimilla paraikaa suunnitteilla myös tukiverkko suomalaisille rauhanturvaajille. Sen tarkoituksena olisi huomata palveluksen aiheuttamat ongelmat ja tarjota niihin tukea aiempaa tehokkaammin. Ase ja horjuva mieli ovat huono yhdistelmä kansainvälisissä kriisinhallintatehtävissä, alokaskoulutuksessa kotimaassa ja näiden molempien jälkeen.
Noin joka kuudes nuori vapautetaan tätä nykyä palveluksesta jo kutsunnoissa tai keskeyttää sen. Puolustusvoimien suorituskyvystä kannattaa tuskin sen takia olla kovin huolissaan. Sen sijaan huolissaan voi olla hyvästä syystä nuorten liikalihavuuden ja huonon kunnon yleistymisestä.