Kuka hän on? Hän, joka on akateemisesti sivistynyt, mieluummin ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut, dynaaminen kehittäjä, yritysmaailman tuntija, lakien ja asetusten taitaja, kokenut, nuori, idearikas, pitkäjänteiseen työhön sitoutuva, toimitusjohtajatyyppi, samalla kertaa sekä nöyrä että määrätietoinen ja tottakai oikeasta puolueesta.
Kuka muu kuin kunnanjohtaja? Odotukset ovat suuret. Yhä harvempi tunnustautuu kaiken tuon osaajaksi. Tästä viestii se, että avoinna oleviin kunnanjohtajien virkoihin on viime aikoina ollut vain kourallinen hakijoita. Määrästä päätellen laji on suorastaan, ellei aivan kuolemassa sukupuuttoon, käymässä uhanalaiseksi.
Uuden kunnanjohtajan odotetaan hoitavan kunnan talouden kuntoon, houkuttelevan uusia yrityksiä ja poistavan työttömyyden. Byrokratian rattaat on saatava luistaviksi, peruspalveluiden on pelattava, ja kunnanjohtajan on kuunneltava kansan ääntä, mutta toimittava silti viisaasti.
Ellei näin tapahdu, on yksi, jota syyttää. Hän on kunnanjohtaja - virkamies, jolle maksetaan palkkaa siitä, että hän ottaa vastaan kaiken. Muidenkin aiheuttamat mokat. Hän on kunnan kasvot, useimmiten enemmän kuin poliitikot, puolueista puhumattakaan.
Odotukset ovat kasvaneet ajan riennossa ja kuntien ahdingon syventyessä. Kuntalain muutoksella 1990-luvulla valtuuston valtaa pyrittiin vahvistamaan siinä kuitenkaan onnistumatta. Tämän myötä kunnanjohtajan virasta muodostui toimitusjohtajamainen työ ilman toimitusjohtajan työkaluja ja palkkaa.
Valtuustolla on valta suurissa linjoissa. Varsinkin pienissä kunnissa on osoittautunut, että suuret linjat ovat pitkälti kunnanjohtajan linjoja tai niitä ei ole ollenkaan. Sen sijaan niihin pikkuasioihin, joissa valtaa oli määrä siirtää alaspäin virkamiestasolle, valtuutettujen mielenkiinto yltää yhä.
Ei ole tavatonta, että valtuustossa askarellaan maitolaitureiden kimpussa - asioiden, joihin siellä ei pitäisi edes puuttua. Näin saadaan helposti rakennettua vastakkainasettelu virkamiesvaltaa edustavan kunnanjohtajan kanssa. Johtajalta vaaditaan miltei yliluonnollisia kykyjä taiteilla erilaisten intressien viidakossa.
Kuntalain muutos mahdollisti kunnanjohtajan erottamisen toimitusjohtajan tavoin ilman sen kummallisempaa syytä. Yhden ja toisen jakkara alkoi heilua; kaikki epäonnistumiset haluttiin siivota heittämällä syyllinen syrjään. Vinkka oli niin vimmattu, että lakia oli pakko rukata. Nyt vaaditaan edes joku todennettava syy irtisanomiseen.
Uutta tuulta kuntiin on yritetty löytää etsimällä johtajia yritysmaailmasta tietämättä sen tarkemmin, mitä haetaan. Yritysjohtajien vierailut ovat usein jääneet lyhytaikaisiksi. Heillä on ollut suuria vaikeuksia sopeutua jähmeään päätöksentekotapaan.
Pelkkä yritysmaailman tuntemus on osoittautunut riittämättömäksi avuksi kunnan johtamisessa. Ei, vaikka kunta on usein paikkakunnan suurin työnantaja. Ellei oivalla sitä, mitä varten kunta on olemassa ja mikä on sen tehtävä, työ on tuomittu epäonnistumaan.
Hälytyskellojen pitäisi soida, sillä kunnanjohtajat ovat käymässä vähiin. Pormestarimallit sun muut viritelmät tuskin lisäävät houkuttelevuutta. Päättäjien on syytä katsoa peiliin ja selventää itselleenkin, mikä on kunnan tehtävä ja sen myötä, millaista johtajaa tarvitaan.