Näkyvästi vietettävä J.V. Snellmanin juhlavuosi on terveellinen muistutus suomalaisuuden juu-rista. Sivistyksessä on kansakunnan voima, ennen ja tulevaisuu-dessa. Valtiomies J.V. Snellmanin perintöä kannetaan monella eri suunnalla.
Runsaat kaksi vuotta sitten valtioneuvoston kanslia asetti juhlatoimikunnan lähestyvän 200-vuotismerkkipäivän vuoksi. Toimikunnassa ovat edustettuina suomalaisen yhteiskunnan keskeiset instituutiot toinen toisensa jälkeen: on eduskuntaa, hallitusta, Suomen Pankkia, lehdistöä, tieteellisiä seuroja ja sivistysjärjestöjä.
Snellmanin aikaan ne olivat vasta alkioina olemassa. Hän oli keskeisesti luomassa silloisesta suuriruhtinaskunnasta kansakuntaa, joka otti yhä enemmän oman valtion tunnusmerkkejä, kunnes kehitys lopulta johti itsenäisyyteen asti.
Tämä kansallinen herääminen lähti liikkeelle nimenomaan sivistys- ja kulttuurityöstä. Sen pohjan pitävyydessä on Suomen voima edelleenkin.
Juhlatoimikunnan jäseninä on myös edustajia monelta eri paikkakunnalta, joita Snellman elämänsä aikana sivusi. Häntä voikin pitää eräänlaisena aluepolitiikan edelläkävijänä. Yhden tärkeimmistä elämänvaiheistaan hän vietti Kuopiossa, jossa rehtorin viran ohella toimitti lehtiä ja ryhtyi käymään niissä oloissa uraauurtavaa yhteiskunnallista keskustelua.
Eikä pidä unohtaa kouluvuosia Oulussa. Jo 1800-luvun alkupuolella Oulu oli merkittävä koulukaupunki, joka antoi nuorelle pojalle virikkeet elämänmittaiseen kiinnostukseen ympäröivää yhteiskuntaa kohtaan.
Snellmania on jälkikäteen tulkittu Suomen markan, Suomen puoluelaitoksen ja Suomen nykyaikaisen lehdistön isäksi. Kaikkien näiden instituutioiden kehittyminen ei tietenkään ollut yksin hänen ansiotaan. Lehtiä oli olemassa muutenkin, ja markkaan nähden Snellman oli ennen muuta rahan arvon vakauttaja.
Mutta hänellä on oma kiistaton vaikutuksensa siihen, että henkisesti vasta muodostumassa ollut kansakunta lähti kehittymään niin kuin se teki.
Kansallisella mutta kansainväliseen kehitykseen kytketyllä sivistysaatteella on yhteys myös toiseen merkkitapaukseen, jota tänä vuonna juhlitaan: sata vuotta sitten, vuonna 1906, Suomi ensimmäisenä Euroopassa antoi niin miehille kuin naisille yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden. Tämän teki siis maa, joka yhä oli osa erittäin itsevaltaisesti hallittua Venäjän keisarikuntaa mutta joka oli lähtenyt kehittymään aivan omia kansanvaltaisia latujaan.
Nämä juuret on hyvä pitää mielessä, kun Suomessa valitaan tänään presidenttiä vapailla vaaleilla. Kyse on arvokkaasta perinnöstä.
Vähäisten luonnonvarojen maa on kyennyt nousemaan yhdeksi hyvinvoinniltaan maailman vahvimmista valtioista. Sen saavutuksen kivijalkoina ovat vahva kansansivistys ja katkeamaton demokratia, joka on kestänyt vaikeidenkin olojen läpi.
Snellmanin merkkivuosi tuo terveen tilaisuuden katsoa hetken taaksepäin siihen, mistä on lähdetty. Ajat ovat muuttuneet. Markasta on jo luovuttu yhteisen eurooppalaisen rahan hyväksi. Mutta sekin on tehty snellmanilaisten ihanteiden pohjalta, katsoen kansakunnan etua.
Yhteiskunta muuttuu, mutta suomalaisuuden peruskivinä ovat edelleen Snellmanin aikoihin valetut ajatukset ja ideat. Erityisesti usko sivistyksen voimaan on pienen kansan vahva turva ja yksi edellytys sen olemassaololle. Se on myös viesti, jota moderni Suomi voi yhä viedä muualle.