Ydinvoimaa rakennetaan tai ainakin suunnitellaan taas eri puolilla maailmaa. Ilmastokysymystä suurempi tekijä taustalla on huoli energian saannin omavaraisuudesta.
Venäjä on ilmoittanut aikeistaan rakentaa uusi ydinvoimala Suomenlahden rannalle Sosnovyi Borin nykyisen voimalan lähelle. Tämä ei merkitse käännettä Venäjän energiapolitiikassa: Venäjä ei ole missään vaiheessa hyljeksinyt ydinvoimaa, ei edes Tshernobylin onnettomuuden jälkeen. Tauko ydinvoimaloiden rakentamisessa Venäjällä on johtunut rahan, ei tahdon puutteesta. Energian kysyntäkin notkahti, kun surkeassa kunnossa olleita neuvostoaikaisia tuotantolaitoksia lopetettiin tai saneerattiin. Nyt öljyrahoja virtaa itään, ja talous on vahvassa kasvussa. Se tarkoittaa, että sähköä tarvitaan ja uutta kapasiteettia on varaa rakentaa.
Jos Pietarin kupeessa Suomenlahdella täytyy olla ydinvoimala, olkoon se sitten mieluummin kokonaan uusi kuin entinen, reaktoreiltaan Tshernobylin tyyppinen laitos. Arveluttavin vaihtoehto on, jos myös vanha voimala jatkaa toimintaansa.
Läntisessä maailmassa kysymys on syvemmästä ajattelutavan muutoksesta. Suomen päätös viidennestä voimalasta on ollut läntisessä Euroopassa eräänlainen henkinen aallonmurtaja, ja Olkiluodon työmaalla on nähty ulkomaisia vieraita tämän tästä.
Ydinvoimala ei tuota kasvihuonekaasujen päästöjä, joten ydinvoiman rakentamista on pystytty perustelemaan ilmastokysymyksillä. Millään muulla talouden alalla huoli ilmastosta ei kuitenkaan ole riittänyt laukaisemaan tämän mittaluokan investointeja. Jos ilmastoasiat sellaisinaan riittäisivät toiminnan perusteeksi, riippuvuutta öljystä liikenteessä ja tuotannossa olisi jo vuosia koetettu vähentää kaikin keinoin. Niin ei ole tapahtunut. Alkava suuntaus kohti muita energialähteitä näyttääkin olevan paljon enemmän kiinni muista tekijöistä, etenkin öljyn hinnasta ja saatavuudesta. Talous yhdentyy ja globalisoituu, mutta tärkeimmät energiaratkaisut ovat pysyneet tiukasti kansallisissa käsissä. Esimerkiksi Suomen voimalapäätös liittyi ennen muuta energiaomavaraisuuteen. Samaa tarkoittavat alkaneet puheet kuudennesta voimalasta.
Suomi pystyisi helposti lisäämään energian tuontiaan Venäjältä, etenkin kaasutoimituksia, mutta halukkuus kasvattaa energiariippuvuutta Venäjästä on vähissä. Suomi ei ole tässä asiassa yksin. Esimerkiksi pääministeri Tony Blair haluaa uutta ydinvoimaa ennen muuta turvatakseen Britannian energiaomavaraisuutta. Venäläisjätti Gazprom pyrkii jo nyt vahvasti sisään Britannian markkinoille.
Yksi selitys ydinvoiman uuteen tulemiseen on myös siinä, että vanhat voimalat alkavat eri puolilla pikku hiljaa lähestyä käyttöikänsä päätä. On pakko tehdä ratkaisuja siitä, rakennetaanko tilalle uutta vai etsitäänkö muita ratkaisuja. Niitä on kaikkialla vaikea löytää lisäämättä kasvihuonekaasujen päästöjä tai joutumatta riippuvaiseksi muiden energiasta.
Helppoja päätökset eivät silti ole. Tshernobylin onnettomuudesta on jo yli 20 vuotta. Ydinvoiman riskit ovat vähitellen hiipuneet pois mielistä. Samoin on hiipunut näkyviltä ennen niin vahva ydinvoiman vastainen liike. Yksikin uusi onnettomuus heilauttaisi silti nopeasti mielialoja. Iranin tilanne taas korostaa ydinvoiman ja ydinaseiden mahdollista yhteyttä.
Suomi tarjoaa tahtomattaan myös yhden esimerkin ydinvoiman rakentamisen ongelmista: Olkiluodon jättityömaa on rutkasti aikataulustaan jäljessä. Sekin on Euroopassa huomattu.
Suomen päätös rakentaa uusi ydinvoimala saattaa saada Euroopassa seuraajia.