Hallituksen energiarivit ovat pahasti sekaisin. Ydinvoimapäätökseen on vain muutama viikko, mutta kiistaa on edelleen myönnettävien lupien määrästä. Yksi hallituspuolueista ei haluaisi lisäydinvoimaa lainkaan.
Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen on luvannut tuoda ydinvoimaesityksensä hallituksen käsittelyyn vielä huhtikuun aikana. Eduskunta äänestänee ydinvoimaluvasta ennen juhannusta. Jokseenkin varmaa on, että ainakin yksi lupa lisäydinvoiman rakentamiseen tulee.
Lupien määrästä käydään kiihkeää julkista nokkapokkaa. Kokoomus on liputtanut avoimesti kolmen uuden luvan puolesta, keskustan puheenjohtajaksi pyrkivä hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemen mukaan yksi riittää. Hän sanoo Suomen sitoutuneen nostamaan energiaomavaraisuutensa 38 prosenttiin, jolloin useammalle kuin yhdelle ydinvoimalalle ei jää tilaa. Kaiken lisäksi hallituspuolueista vihreät ei halua yhtäkään uutta ydinvoimalaa.
Yllättävän ymmällään hallitus on. Muutamassa viikossa pitäisi löytää yhteisymmärrys asiassa, jonka hintalappu pelkkänä investointina kohoaa kolmen voimalan tapauksessa 15 miljardiin euroon, jonka vaikutukset ulottuvat tuhansien vuosien päähän ja jolla on merkitystä elinkeinoelämän mahdollisuuksiin selvitä Suomessa. Tavallisista suomalaisista puhumattakaan. Sähköenergia on kasvavasti läsnä jokaisessa kotitaloudessa. Kun sähkön markkinahinta megawatilta on heilunut alimmillaan 30 eurossa ja pieninä hetkinä jopa 1400 eurossa, energiaratkaisuilla on merkitystä jokaisen elintasoon.
Energiakeskustelua varjostaa eri energiamuotojen haittojen korostaminen. Ydinvoiman ongelmat tunnetaan. Onnettomuuksien seuraukset ovat helposti mittavat ja ydinjätteen varastoiminen vaativaa puuhaa. Tekoaltaiden rakentaminen on ympäristösyistä pantu jäihin ilmeisesti lopullisesti. Tuulimyllyjen rakentaminen ei sekään kaikkia innosta. Myllyt pitävät ääntä, pilaavat maiseman ja linnut törmäävät niihin.
Kotimaisista energianlähteistä käydään kiivasta väittelyä. Vapon mukaan esimerkiksi Suomen soissa on energiaa 58 000 terawattitunnin edestä. Siitä noin viidennes olisi nykymenetelmin korjattavissa. Soiden energiavaranto on verrattavissa Norjan öljyvarantoon. Luonnonsuojelijat ovat käyneet ärhäkästi Vapon kimppuun, vaikka yhtiö on toivonut saavansa käyttöönsä vain kaksi prosenttia Suomen soista.
Uusiutuviin energiamuotoihin pitäisi panostaa, jotta EU:lle annetut lupaukset voidaan täyttää. Suurimpana pulmana on se, että ne vaativat mittavia tukiaisia. Pelkästään tuulivoimaa joudutaan tukemaan viidentoista vuoden päästä arviolta 200 miljoonalla eurolla vuosittain. Summa kerätään sähkölaskussa.
Keskustelussa pitäisi vihdoin ottaa huomioon Suomen koko kansantalouden kohtalo. Haitatonta tapaa tuottaa energiaa ei ole. Suomi on pitkien etäisyyksien maa ja kaukana maailman kasvavista markkinoista ja kustannustasomme on korkea. Vaikka osaamiseen panostaisi miten, yksi Suomen tärkeimmistä kilpailuvalteista tulevaisuudessa on kohtuuhintainen energia.
Ydinvoimaa ei voi välttää. Teollisuus ei ole Suomesta vielä kuollut, onneksi. Vaikka esimerkiksi metsäteollisuuden saneeraus on saanut kosolti tilaa julkisuudessa, toimiala kaikkine oheistoimintoineen työllistää edelleen suoraan ja välillisesti noin 200 000 suomalaista ja tuo kolmanneksen maan nettovientituloista.
Väärä energiapäätös vie tästä maasta enemmän työpaikkoja kuin taloustaantuma konsanaan.