Ilmastonmuutos on totta, siitä vallitsee pitkälle menevä yksimielisyys. Vuodesta 1850 maapallon keskilämpötila on noussut EU:n esittämien arvioiden mukaan 0,76 Celsius-astetta. Jäätiköt sulavat, merenpinta nousee. Muutos on, niin väittää moni asiantuntija, pääosin ihmisen aiheuttama.
Miten lopulta käy, sitä on mahdoton nähdä. Eri raportteja ja lähteitä selaamalla vastaan tulee väittämiä, joiden mukaan maapallon lämpötila nousee tämän vuosisadan kuluessa 1,8 - 4 astetta. Kaikkein suurin silmiin osunut luku oli 6,4 astetta. Sen verran lämpimämpää tällä pallolla on Celsius-asteikolla mitattuna vuonna 2099. Tätä tekstiä lukevista harva on toteutuvaa tilannetta todistamassa.
Joku saattaa ihmetellä, että missä se ongelma on. Suomen kylmimmät talvet häviävät. Eikös se ole oikeastaan ihan hyvä lopputulos?
Merten pinnan on arvioitu nousevan ilmaston lämpenemisen vuoksi 18-59 senttiä. Moni rantaviiva siirtyy kilometritolkulla ja aikamoinen määrä pieniä saaria häviää kartalta. Ja jos muuttuvan rantaviivan ja vähempien saarien kanssa vielä kykenisikin elämään, niin poikkeukselliset säät yleistyvät.
Juuri kun on saanut lotionit nahkaan uimarannalla, päälle putoaa nyrkinkokoisia rakeita. Tai aivan odottamatta sataa muutamassa tunnissa puolen vuoden sademäärä. Siitä ilmastonmuutoksessa on karkeasti ottaen kyse. Ihmisen elämä käy kovin hankalaksi.
Ilmastonmuutoksen syy on kasvihuonekaasuissa. Fossiilisia polttoaineita palaa liikaa. Hiilidioksidia karkaa ilmaan määriä, joita ihmiskunta ei kykene sietämään.
Keskustelun merkillisyys on siinä, että ilmastonmuutoksen ihmiskunnalle tuomaa haastetta ei epäile kovinkaan moni. Toimet muutoksen ehkäisemiseksi jakavat kuitenkin mielipiteet niin pahoin, että päätöksenteko on kuin kuuluisan täin etenemistä tervassa.
Länsimaisen ihmisen elämäntapa on pohjiaan myöten haastettu. Autoteollisuus voi joutua vaihtamaan polttomoottoreista johonkin muuhun, energia maksaa tulevina vuosina kaikissa muodoissaan enemmän kuin nyt ja niin sanotun kerskakulutuksen päivät ovat luetut.
Kipeää se tekee. Ottakaapa kohdallenne, vähemmän etelänmatkoja, vähemmän ja kalliimpaa autoilua ja luultavasti alempia huonelämpötiloja asunnoissa. Moisen mallin esittäminen äänestäjille ei takaa menestystä vaaleissa.
Suunnanmuutoksen kiire on melkoinen. Kööpenhaminan huippukokous joulukuussa on tärkein maailman kansojen kokoontuminen koskaan. Kokouksen tarkoitus ei ole pelkästään vähentää ihmisen luonnolle tekemää haittaa vaan muuttaa ihmistä. Ei ihan helppoa.
Yksi mielipiteitä jakavista suurista ratkaisuista on ydinvoima. Vaalirahoituksesta käydyn, jo skandaalinomaisia piirteitä saaneen farssin ohessa hallituksesta on ehditty sentään lausumaan jotakin Suomen energiapolitiikan linjauksista.
Hirveän pienelle huomiolle on jäänyt se, että maan hallituksen sisällä on valtavan suuri erimielisyys suhtautumisesta ydinvoimaloihin. Ministeri Pekkarinen kannattaa yhtä uutta voimalaa, ministeri Katainen antaisi luvan kolmelle ja ministeri Sinnemäki vastustaa kaikkia niitä.
Yksi tai kolme uutta uraaninhalkaisijaa, eihän se määrä ole se ongelma. Hallituksen pitää miettiä linjausta. Mikäli ydinvoima on ratkaisu Suomen ja ihmiskunnan tarpeisiin, lupia pitää myöntää niitä hakeville, kolme tai jopa enemmän, jos niikseen on.
Jos taas linjauksena on, ettei ydinvoima kaikkine ongelmineen ole Suomen tie, sitten ei myönnetä yhtään lupaa. Energiakysymyksissä, samoin kuin monessa muussakaan, ei voi olla puoliksi raskaana. Vaihtoehtojen etsimiselle vain tulee kiire.
Ydinvoiman vastustaminen on myös muoti-ilmiö. Sivistynyt ja tiedostava ihminen keksii helposti mahdottoman määrän syitä sille, miksei ydinvoimaa saa rakentaa. Ikävää on, että perusteluista useimmat ovat oikein hyviä.
Olisi kuitenkin paikallaan miettiä myös sitä, miten tässä kaukaisessa maassa eletään tulevaisuudessa. Kun kieli, ilmasto ja etäisyys tekevät Suomesta kovin vähän kiinnostavan, halpa energia voi olla se syy, joka vetää sijoittamaan Suomeen.
Ydinvoimasta, ydinvoimaloista ja ydinjätteestä puhutaan kriittisesti ja viisaasti. Mukava olisi silti kuulla esimerkiksi se, millä "tankataan" kaikki ne sähköautot, jotka korvaavat polttomoottorilla käyvän auton. Mistä se sähkö saadaan, päästöttömästi ja riittävästi ilman suuria investointeja ydinvoimaan?
Ongelman ratkaisussa ei ideologia auta. Kun on nälkä ja kylmä, kirkasotsaisesta oikeaoppisuudesta ei ole koskaan ollut apua.